pillata
verbi/ˈpilːɑtɑˣ/pil-la-ta (3 tavua) · 7 kirjainta
Merkitykset
- kaataa päälleen tai lattialle (jotakin nestettä), sotkea
- tuhlata, hävittää
- soida (korva, enteenä kuolemasta)
Esimerkkilauseet
Onnekas aikapa tuo, jona ihmisen sielua vielä ei elon myrkykäs kyy, mato pistävä pillata taida.»Ei sitä, hyvä rouva, näin köyhän ja vaivaisen auta toki untansa pillata painajaisten näkemisellä, jollei niitä nyt satu ihan ilmisissä tulemaan.Etymologia
1pillata1 – kaataa päälleen tai lattialle (jotakin nestettä), sotkea
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: spilla)
- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Levinneisyys
- lounaismurteet Länsi-Uusimaa, paikoin Satakunta Häme
Lähtökohta: ← nykyruotsi spilla ’kaataa, läikyttää; menettää, tuhlata’, vanh. ’tuhota, tärvellä’, muinaisnorja spilla, keskialasaksa spillen ’tuhlata, hävittää; tiputtaa, varistaa’, spilden ’tärvellä, tuhlata’, muinaisyläsaksa spildan ’tuhota’ (germaaninen *spelþian). — viro pillata ’tuhlata, haaskata; tiputtaa, varistaa’ ja liivi pillə ’tuhlata; tiputella levälleen’ ilmeisesti erillisiä lainoja ← keskialasaksa spillen; pohjoissaame spilˈlit (eteläsaame piitimensaame luulajansaame) ’tuhlata; kaataa, läikyttää’ ← skandinaavinen. Katso myös pilla.
2pillata2 – tuhlata, hävittää
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilla yhteydessä
- Vanhin tieto
- Jonas Mennander, 1699
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: Todennäköisesti lainaa samasta skandinaavinen sanueesta kuin pillata (katso tätä), vaikka rinnastukseen liittyy kronologisia vaikeuksia. Levikin (ja merkityksenkin) nojalla sanan olettaisi olevan pillata v:ä vanhempi laina, mutta välittömän lainalähteen esittäminen on vaikeaa, koska skandinaavinen taholla sanueeseen kuuluu vanhastaan vain verbejä: ilmaus nykyruotsi till spillo, muinaisruotsi till spille ’hukkaan’ on muodostettu keskialasaksa ilmauksen tō spilde ’hukkaan’ mukaan.
pohjoissaame spillo: spillui mânnât ’mennä hukkaan’ ← skandinaavinen; inarinsaame pille (koltansaame) ’vahingon-, tuhontekijä’ ← suomi tai karjala.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pilla ’paha työ’, pilluri ’pahantekijä’ |
|---|---|
| karjala | pilla ’vahinko, haitta; tappio; paha teko’, pillata (harv.) ’vahingoittaa, pilata’, pillakas ’vahinkoa aiheuttava, vahingollinen; tappiollinen’, pillamus ’pahantekijä’ |
| lyydi | pil(lu) (mon. pillad) ’vahinko’, pilloida ’tehdä vahinkoa’, pillamuz ’pahantekijä’ |
| vatja | pilla ’paha, pila, paha teko, ilkityö’ |
| viro | (murt.) pill ’tuhlaus; vahinko’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3pillata3 – soida (korva, enteenä kuolemasta)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pillittää yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vatja, viro
Onomat. sana, vertaa pilli, tillittää.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | pillitteä, pillisteä ’itkeä pillittää’, pillahtoa(kseh) ’pillahtaa itkuun’ |
|---|---|
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) pillittǟ ’itkeä’ |
| viro | pillitada ’itkeä pillittää’, pill ’itku’, nutu-pill ’itkupilli’ (nutt, g. nutu ’itku’) |
(suomi → nykyruotsi murt. Suomi pill(a) ’itkeä’, pillo ’itkupilli’).
Samaa juurta olevia sanoja
- pillittää1745
- pillahtaa
- (itku)pilli
Taivutustiedot
Taivutusluokka 73 (salata)
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-ilːɑtɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pillata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pillata