pil­la­ta

verbi/ˈpilːɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pil-la-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. kaataa päälleen tai lattialle (jotakin nestettä), sotkea
  2. tuhlata, hävittää
  3. soida (korva, enteenä kuolemasta)

Esimerkkilauseet

Onnekas aikapa tuo, jona ihmisen sielua vielä ei elon myrkykäs kyy, mato pistävä pillata taida.
— Kössi Kaatra, Elämästä
»Ei sitä, hyvä rouva, näin köyhän ja vaivaisen auta toki untansa pillata painajaisten näkemisellä, jollei niitä nyt satu ihan ilmisissä tulemaan.
— Lauri Haarla, Varjojen sota

Etymologia

1pillata1 – kaataa päälleen tai lattialle (jotakin nestettä), sotkea

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: spilla)
Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1702
Levinneisyys
lounaismurteet Länsi-Uusimaa, paikoin Satakunta Häme

Lähtökohta: ← nykyruotsi spilla ’kaataa, läikyttää; menettää, tuhlata’, vanh. ’tuhota, tärvellä’, muinaisnorja spilla, keskialasaksa spillen ’tuhlata, hävittää; tiputtaa, varistaa’, spilden ’tärvellä, tuhlata’, muinaisyläsaksa spildan ’tuhota’ (germaaninen *spelþian). — viro pillata ’tuhlata, haaskata; tiputtaa, varistaa’ ja liivi pillə ’tuhlata; tiputella levälleen’ ilmeisesti erillisiä lainoja ← keskialasaksa spillen; pohjoissaame spilˈlit (eteläsaame piitimensaame luulajansaame) ’tuhlata; kaataa, läikyttää’ ← skandinaavinen. Katso myös pilla.

2pillata2 – tuhlata, hävittää

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilla yhteydessä
Vanhin tieto
Jonas Mennander, 1699
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lähtökohta: Todennäköisesti lainaa samasta skandinaavinen sanueesta kuin pillata (katso tätä), vaikka rinnastukseen liittyy kronologisia vaikeuksia. Levikin (ja merkityksenkin) nojalla sanan olettaisi olevan pillata v:ä vanhempi laina, mutta välittömän lainalähteen esittäminen on vaikeaa, koska skandinaavinen taholla sanueeseen kuuluu vanhastaan vain verbejä: ilmaus nykyruotsi till spillo, muinaisruotsi till spille ’hukkaan’ on muodostettu keskialasaksa ilmauksen tō spilde ’hukkaan’ mukaan.

pohjoissaame spillo: spillui mânnât ’mennä hukkaan’ ← skandinaavinen; inarinsaame pille (koltansaame) ’vahingon-, tuhontekijä’ ← suomi tai karjala.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpilla ’paha työ’, pilluri ’pahantekijä’
karjalapilla ’vahinko, haitta; tappio; paha teko’, pillata (harv.) ’vahingoittaa, pilata’, pillakas ’vahinkoa aiheuttava, vahingollinen; tappiollinen’, pillamus ’pahantekijä’
lyydipil(lu) (mon. pillad) ’vahinko’, pilloida ’tehdä vahinkoa’, pillamuz ’pahantekijä’
vatjapilla ’paha, pila, paha teko, ilkityö’
viro(murt.) pill ’tuhlaus; vahinko’.

Samaa juurta olevia sanoja

3pillata3 – soida (korva, enteenä kuolemasta)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pillittää yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro

Onomat. sana, vertaa pilli, tillittää.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapillitteä, pillisteä ’itkeä pillittää’, pillahtoa(kseh) ’pillahtaa itkuun’
vatja(vatjan Kukkosin murre) pillittǟ ’itkeä’
viropillitada ’itkeä pillittää’, pill ’itku’, nutu-pill ’itkupilli’ (nutt, g. nutu ’itku’)

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi pill(a) ’itkeä’, pillo ’itkupilli’).

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin pillata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpillaanpillasinolen pillannutolin pillannut
sinäpillaatpillasitolet pillannutolit pillannut
hänpillaapillasion pillannutoli pillannut
mepillaammepillasimmeolemme pillanneetolimme pillanneet
tepillaattepillasitteolette pillanneetolitte pillanneet
hepillaavatpillasivatovat pillanneetolivat pillanneet
passiivipillataanpillattiinon pillattuoli pillattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpillaisinolisin pillannut
sinäpillaisitolisit pillannut
hänpillaisiolisi pillannut
mepillaisimmeolisimme pillanneet
tepillaisitteolisitte pillanneet
hepillaisivatolisivat pillanneet
passiivipillattaisiinolisi pillattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpillaa—
hänpillatkoonolkoon pillannut
mepillatkaamme—
tepillatkaa—
hepillatkootolkoot pillanneet
passiivipillattakoonolkoon pillattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpillannenlienen pillannut
sinäpillannetlienet pillannut
hänpillanneelienee pillannut
mepillannemmelienemme pillanneet
tepillannettelienette pillanneet
hepillannevatlienevät pillanneet
passiivipillattaneenlienee pillattu

Infinitiivit

1. infinitiivipillata
1. inf. pitkä muotopillatakseen
2. inf. inessiivipillatessa
2. inf. inessiivi, passiivipillattaessa
2. inf. instruktiivipillaten
3. inf. inessiivipillaamassa
3. inf. elatiivipillaamasta
3. inf. illatiivipillaamaan
3. inf. adessiivipillaamalla
3. inf. abessiivipillaamatta
3. inf. instruktiivipillaaman
4. infinitiivipillaaminen
5. infinitiivipillaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipillaava
Passiivin 1. partisiippipillattava
Aktiivin 2. partisiippipillannut
Passiivin 2. partisiippipillattu
Agenttipartisiippipillaama
Kieltopartisiippipillaamaton

Riimit

-ilːɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pillata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pillata