pit­kä­kal­loi­suus

substantiivi/ˈpitkæˌkɑlːoi̯suːs/
Jaa

sisältää sanat: pitkä + kallo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ominaisuus tai tila, jossa kallo on suhteellisen pitkä verrattuna sen leveyteen

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Antropologisesti pidetään näet lyhytkalloisuutta enemmän suomalaisena piirteenä, pitkäkalloisuutta taas enemmän pohjoisgermaanisena.
— Rudolf Dillström, Kalevala ja meri
Pääkallo oli säilynyt hyvin ja siinä havaittiin pitkäkalloisuutta (dolichocephalie).
— Wikipedia: Helmsdorfin hautakumpu

Englanninkieliset vastineet

  • dolichocephalism
  • dolichocephaly

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipitkäkalloisuus
Genetiivipitkäkalloisuuden
Partitiivipitkäkalloisuutta
Essiivipitkäkalloisuutena
Translatiivipitkäkalloisuudeksi
Inessiivipitkäkalloisuudessa
Elatiivipitkäkalloisuudesta
Illatiivipitkäkalloisuuteen
Adessiivipitkäkalloisuudella
Ablatiivipitkäkalloisuudelta
Allatiivipitkäkalloisuudelle
Abessiivipitkäkalloisuudetta

Riimit

-ɑlːoisuːs

Kaikki riimit

Lähteet