plant­tu

substantiivi/ˈplɑntːu/
Jaa

Merkitykset

  1. (murre)taimi
  2. (murre)(vanhentunut)lanttu
  3. (puhekieli)(leikkimielinen)noviisi, keltanokka, vasta-alkaja

Etymologia

sv, planta.

Esimerkkilauseet

Tuloovat sittc noukkapystys kovasti ihaallen maisemia kärryyltä, kaks valmista ministeriä erellä yhres kuarmas ja kaks ministerin planttua peräs toises.
— Jaakkoo Vaasan, Puukkoo puntari ja pannunjalaka
Mamma meni tietysti heti kattomahan planttujansa, jotta nukkuuko ne ja onko ne kaikki tallella.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
Myös suomen vanhassa kirjakielessä ja joissain murteissa lanttu on merkinnyt kasvia; tosin vanhassa kirjakielessä sanan kirjoitusasu oli planttu.
— Wikipedia: Lanttu

Esiintymistiheys

1 138 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviplanttu
Genetiiviplantun
Partitiiviplanttua
Essiiviplanttuna
Translatiiviplantuksi
Inessiiviplantussa
Elatiiviplantusta
Illatiiviplanttuun
Adessiiviplantulla
Ablatiiviplantulta
Allatiiviplantulle
Abessiiviplantutta

Riimit

-ɑntːu

Kaikki riimit

Lähteet