planttu
substantiivi/ˈplɑntːu/
Merkitykset
- 1.(murre)taimi
- 2.(murre)(vanhentunut)lanttu
- 3.(puhekieli)(leikkimielinen)noviisi, keltanokka, vasta-alkaja
Etymologia
sv, planta.
Esimerkkilauseet
Tuloovat sittc noukkapystys kovasti ihaallen maisemia kärryyltä, kaks valmista ministeriä erellä yhres kuarmas ja kaks ministerin planttua peräs toises.
Mamma meni tietysti heti kattomahan planttujansa, jotta nukkuuko ne ja onko ne kaikki tallella.
Myös suomen vanhassa kirjakielessä ja joissain murteissa lanttu on merkinnyt kasvia; tosin vanhassa kirjakielessä sanan kirjoitusasu oli planttu.
Esiintymistiheys
1 138 esiintymää, 0.4 / milj.
Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi C
| Nominatiivi | planttu |
| Genetiivi | plantun |
| Partitiivi | planttua |
| Essiivi | planttuna |
| Translatiivi | plantuksi |
| Inessiivi | plantussa |
| Elatiivi | plantusta |
| Illatiivi | planttuun |
| Adessiivi | plantulla |
| Ablatiivi | plantulta |
| Allatiivi | plantulle |
| Abessiivi | plantutta |
Riimit
-ɑntːu
Kaikki riimit