polt­ti­ai­set

Ohdakkeet haavoittivat hänen jalkojaan, polttiaiset purivat haavoihin kirpeätä myrkkynestettä.

Mutta itsekseen hän ajatteli: Ukko on tänään niin humalassa, että hän ei ole huomannut pukeutua frygialaiseen asuun eikä pistää myssyä päähänsä; hän kävisi itse Kybelen papista... Sillä setähän tavallisesti kerjäsi milloin minkin uskonlahkon puvussa, vaihtoi nahkaansa kuin käärme tai muutti muotoaan kuin punaiset meritomaatit, joita näkee pakoveden aikaan kallion kupeissa; ne ovat niin ihmeellisiä, niiden näki nousuveden tullessa vaihtuvan eläviksi kukiksi, joiden sadat punaiset lonkerot kirvelivät kuin polttiaiset ja siniset silmät välähtelivät... Semmoinen oli setä Menkerakin.

Taudin levittäjänä toimivat polttiaiset, jotka viihtyvät parhaiten lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa.