pruut­ta

substantiivi/ˈpruːtːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pruut-ta (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (murre)ruisku

Esimerkkilauseet

— Se on sellaanen hätä-pruutta, jos tulipalo tuloo, niin ei muuta kun lyötä tuo tappi tuasta sivusta sisälle, niin sielä särkyy pikkuunen klasiputki sisällä ja se muorostaa kaasuvettä, joka tuloo suurella voimalla uloos, niinkus näittä — —.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
Siin’ oli kaks kovaa vastatusten Tuarin muari ja se hullu pruutta.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
Tuli siihen vanhamies Laitinenkin, savolainen, kysymään kuinka se Tuorin muorin pruutta ny voii...
— Jaakkoo Vaasan, Vaasan Jaakkoo rapakon takana 1947-48

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: spruta)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

spruutta ’ruisku’; myös pruutta, ruutta, sprutku, spruitta, spryytta

← ruotsi spruta ’ruisku’, spruta ’työntyä esiin; ruiskuta, suihkuta; ruiskuttaa’ (tanska sprude ’sama merkitys’, keskialasaksa spruten ’versoa, itää’). Katso myös brytskaa.

Johdoksia: sprutsku ’ruisku, ruiskupyssy’, spruuttaa, pruuttaa, pruutaa, ruuttaa, spryyttaa, sprutskaa, sprutškaa, brutskaa, brutškaa, prutškaa, spruittaa ’ruiskuttaa’

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːtːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pruutta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pruutta