- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan puhista yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro
puhina
substantiivi/ˈpuhinɑ/pu-hi-na (3 tavua) · 6 kirjainta
Johdettu sanasta: hina
Merkitys
- puhiseminen; puhiseva ääni
Esimerkkilauseet
Ulkoa kuului tosiaankin hornamaista räiskettä, puhinaa ja paukkinaa: Put, puti put, — piuuu, put, put prrrr.Puhinaksi jäi, muisti varmaan ensimmäisen yrityksensä.Muurahaiskävyt ovat melko hiljaisia, niiden äänet ovat lähinnä puhinaa ja sihinää.Etymologia
Esiintymistiheys
676 esiintymää · 0.3 / milj.
Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12 (kulkija)
Yleisimmät: puhinaa 53 % · puhina 39 % · puhinat 8 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uhinɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhina