pu­hi­na

substantiivi/ˈpuhinɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-hi-na (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: hina

Merkitys

  1. puhiseminen; puhiseva ääni

Esimerkkilauseet

Ulkoa kuului tosiaankin hornamaista räiskettä, puhinaa ja paukkinaa: Put, puti put, — piuuu, put, put prrrr.
— Sulo-Weikko Pekkola, Herrana ja heittiönä
Puhinaksi jäi, muisti varmaan ensimmäisen yrityksensä.
— Urho Karhumäki, Mylly pyörii
Muurahaiskävyt ovat melko hiljaisia, niiden äänet ovat lähinnä puhinaa ja sihinää.
— Wikipedia: Muurahaiskävyt

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan puhista yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Onomat. sanoja, samaa kantaa kuin puhkaa ja puhua, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapuhissa ’puhista, sihistä, pöristä; puhaltaa, suhista (tuuli)’
viropuhin ’puhina, pauhu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

676 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: puhinaa 53 % · puhina 39 % · puhinat 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uhinɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhina