- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala
Deskr.-onomat. sana, joka voi olla alkuaan sama kuin pukahtaa (1688, Jusl 1745) ’nousta äkkiä’, pukahdella (paikoin Länsipohja) ’(toistuvasti) upota, mennä läpi (jalka jäästä, sammalesta tms.)’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | pukahtoakseh ’hiiskahtaa, pukahtaa’ (tavallisesti kielt.), pukahellakseh ’puhella, hiiskua’ (myös myönt.) |
|---|---|
| – | ? viro pugiseda ’ähistä, puhkia’. |
Lähisukukielissä (epävarma)
| karjala | pukahtoakseh ’kumartaa (maahan saakka)’ |
|---|
sana olisi tällöin saanut hiiskumisen merkityksen konneksiosta »ei puhu eikä pukahda» (alkuaan ’liikahda’), mikä karjala tietojen nojalla on kuitenkin epätodennäköistä. Kyseessä voi olla kaksi (tai kolme?) erillistä deskr. sanuetta, vertaa puhista ja puhua Vertaa lisäksi inkeroinen puksahtā ’pukahtaa’: ei puhu eiko puksahha (vertaa puksuttaa) sekä toisaaltaka pakahtoakseh ’tulla tupsahtaa; hiiskahtaa, äännähtää’.