punka
substantiivi/ˈpuŋkɑ/pun-ka (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitykset
Esimerkkilauseet
— Minä vien pulkkaasi evästä, lisäsi Punka.— Siellä Kyrönkylässä näkyvät olevan toisenlaiset tavat kuin täällä etelässä, pisteli Punka.Historia Punkalaitumen kunnan nimen varhaisempi muoto Punkalaitio, ja sen kautta myös nykyinen nimi, on todennäköisesti johdettu alueen halki virtaavasta Punkalaitumenjoesta, sillä punka on merkinnyt syvännettä ja laitio väylää.Etymologia
1punka1 – kukkaro
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: pung)
- Levinneisyys
- paikoin hämäläismurteet, vanh.
- suomipunka
- nykyruotsipung ’sama merkitys’
viro pung (g. ‑a), liivi pūŋga ’kukkaro’ ilmeisesti ← saksa, vertaa keskialasaksa punge ’sama merkitys’, viro osittain mahdollisesti ← nykyruotsi murt. Viro; suomi ponki, ponka (paikoin Karjalan kannas Inkerinmaa), ponko (Suursaari) ’tupakkakukkaro’ ilmeisesti viro välit. ← nykyruotsi murt. Viro pong ’kukkaro’.
2punka2 – pojan punka ’lihava(hko) (poika)’
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan punkea yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro, liivi, pohjoissaame, mordva, komi ja 3 muuta kieltä
: pojan punka (Pohjois-Savo) ’lihava(hko) (poika)’, punkero (laajalti itämurteet Häme) ’pullukka’
Deskr. sanue, joka voi olla vanhakin; sen yhteyteen voivat kuulua ainakin jotkut seuraavista etäsukukielten sanoista:
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | punka ’kaarelle taipunut’: punkallah, punkalleh ’kaarella, kaarena; pingollaan (täysi maha)’, punkiško ’pingollaan oleva (täysi maha)’, punkura ’kaareva, kupera’ |
|---|---|
| viro | pung (g. ‑a tai ‑i) ’jk pyöreä, pullea, esimerkiksi silmu, nuppi, nappi, kyhmy’ |
| liivi | būŋga ’nystyrä, kohouma, paise’. |
Vertailukohtia
| pohjoissaame | pohjoissaame bogˈge ’lyhyt ja paksu (ihminen, eläin, esine)’, bugˈge ’kuhmu, kyttyrä; kyttyräselkäinen, pulleavatsainen’ |
|---|---|
| mordva | pokoĺ ’kokkare, palanen’ |
| komi | bugi̮ĺ ’kyttyrä; pallero’, śin-b. ’silmämuna’ |
| pohjoismansi | pohjoismansi pɔ̄χləp ’nappi, nuppi’ |
| itähanti | itähanti puŋkəḷ ’lumipaakku, tiera (suksen pohjassa)’, etelähanti poŋχəl ’puun pahka’, pohjoishanti pŏŋkəḷ ’sama merkitys; oksan tai tuohen roso (puussa)’, itähanti puŋkət, etelähanti poŋχət ’ajos, paise, märkäpahka, pukama’ |
| unkari | bog ’silmu’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3punka3 – puinen pytty; soikko, amme
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: bunke)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan punkka yhteydessä
Lainalähde: ← nykyruotsi bunke, (murt. Suomi) bunka ’sama merkitys’, vertaa nykynorja bunka ’sama merkitys’, yhd. muun muassa nykyruotsi filbunke ’viilipytty’, tvättbunke ’pesusoikko’; skandinaavisen sanan alkuperä on tuntematon, mahdollisesti sama sana on nykyruotsi bunke ’nippu, puntti; laivan lasti tai lastiruuma’. — pohjoissaame murt. buŋˈki (luulajansaame) ’viilipunkka’, inarinsaame puŋkkȧ ’pesupunkka’ ainakin osittain ← suomi.
Samaa juurta olevia sanoja
4punka4 – valko- tai punertavakukkaisia esikkokasveja
- Alkuperä
- Ehkä oppitekoinen sana
Kyseessä on ehkä Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana.
Esiintymistiheys
1 253 esiintymää · 0.5 / milj.
Sana esiintyy yli 50 kertaa useammin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin keskustelupalstoilla, mikä voi viitata muodollisempaan tyyliin.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi G
Yleisimmät: pungin 39 % · punkia 33 % · punkiin 10 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uŋkɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Punka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/punka