pun­ka

substantiivi/ˈpuŋkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pun-ka (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. eräitä alpeja
  2. (vanhentunut)entisen kasvisuvun, punkien (Anagallis *), jäsen

Esimerkkilauseet

— Minä vien pulkkaasi evästä, lisäsi Punka.
— Kaarlo Hänninen, Aslak-Jaur
— Siellä Kyrönkylässä näkyvät olevan toisenlaiset tavat kuin täällä etelässä, pisteli Punka.
— Kaarlo Hänninen, Aslak-Jaur
Historia Punkalaitumen kunnan nimen varhaisempi muoto Punkalaitio, ja sen kautta myös nykyinen nimi, on todennäköisesti johdettu alueen halki virtaavasta Punkalaitumenjoesta, sillä punka on merkinnyt syvännettä ja laitio väylää.
— Wikipedia: Punkalaidun

Etymologia

1punka1 – kukkaro

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: pung)
Levinneisyys
paikoin hämäläismurteet, vanh.
  1. suomipunka
  2. nykyruotsipung ’sama merkitys’

viro pung (g. ‑a), liivi pūŋga ’kukkaro’ ilmeisesti ← saksa, vertaa keskialasaksa punge ’sama merkitys’, viro osittain mahdollisesti ← nykyruotsi murt. Viro; suomi ponki, ponka (paikoin Karjalan kannas Inkerinmaa), ponko (Suursaari) ’tupakkakukkaro’ ilmeisesti viro välit. ← nykyruotsi murt. Viro pong ’kukkaro’.

2punka2 – pojan punka ’lihava(hko) (poika)’

Sanakirjassa
Käsitellään sanan punkea yhteydessä
Vastineita
karjala, viro, liivi, pohjoissaame, mordva, komi ja 3 muuta kieltä

: pojan punka (Pohjois-Savo) ’lihava(hko) (poika)’, punkero (laajalti itämurteet Häme) ’pullukka’

Deskr. sanue, joka voi olla vanhakin; sen yhteyteen voivat kuulua ainakin jotkut seuraavista etäsukukielten sanoista:

Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapunka ’kaarelle taipunut’: punkallah, punkalleh ’kaarella, kaarena; pingollaan (täysi maha)’, punkiško ’pingollaan oleva (täysi maha)’, punkura ’kaareva, kupera’
viropung (g. ‑a tai ‑i) ’jk pyöreä, pullea, esimerkiksi silmu, nuppi, nappi, kyhmy’
liivibūŋga ’nystyrä, kohouma, paise’.

Vertailukohtia

pohjoissaamepohjoissaame bogˈge ’lyhyt ja paksu (ihminen, eläin, esine)’, bugˈge ’kuhmu, kyttyrä; kyttyräselkäinen, pulleavatsainen’
mordvapokoĺ ’kokkare, palanen’
komibugi̮ĺ ’kyttyrä; pallero’, śin-b. ’silmämuna’
pohjoismansipohjoismansi pɔ̄χləp ’nappi, nuppi’
itähantiitähanti puŋkəḷ ’lumipaakku, tiera (suksen pohjassa)’, etelähanti poŋχəl ’puun pahka’, pohjoishanti pŏŋkəḷ ’sama merkitys; oksan tai tuohen roso (puussa)’, itähanti puŋkət, etelähanti poŋχət ’ajos, paise, märkäpahka, pukama’
unkaribog ’silmu’.

Samaa juurta olevia sanoja

3punka3 – puinen pytty; soikko, amme

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: bunke)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan punkka yhteydessä

Lainalähde: ← nykyruotsi bunke, (murt. Suomi) bunka ’sama merkitys’, vertaa nykynorja bunka ’sama merkitys’, yhd. muun muassa nykyruotsi filbunke ’viilipytty’, tvättbunke ’pesusoikko’; skandinaavisen sanan alkuperä on tuntematon, mahdollisesti sama sana on nykyruotsi bunke ’nippu, puntti; laivan lasti tai lastiruuma’. — pohjoissaame murt. buŋˈki (luulajansaame) ’viilipunkka’, inarinsaame puŋkkȧ ’pesupunkka’ ainakin osittain ← suomi.

Samaa juurta olevia sanoja

4punka4 – valko- tai punertavakukkaisia esikkokasveja

Alkuperä
Ehkä oppitekoinen sana

Kyseessä on ehkä Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana.

Esiintymistiheys

1 253 esiintymää · 0.5 / milj.

Sana esiintyy yli 50 kertaa useammin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin keskustelupalstoilla, mikä voi viitata muodollisempaan tyyliin.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
3.7
Aikakauslehdet
4.7
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi G

Yleisimmät: pungin 39 % · punkia 33 % · punkiin 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uŋkɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Punka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/punka