pu­rak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. puinen leili, pieni tynnyrin tapainen astia
  2. nuori sonni, nuori ori; pieni poika

Etymologia

1purakka1 – puinen leili, pieni tynnyrin tapainen astia

Alkuperä
Lainasana (venäjä: burák)
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
paikoin Kymenlaakso Pohjois-Karjala Pohjois-Savo
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Lähtökohta: ← venäjä burák ’tuohiastia, ‑soikko; pitkulainen astia, jonka pohja ja kansi ovat puusta’.

suomi → nykyruotsi murt. Suomi poraka ’(kaksipohjainen) puupullo’, inarinsaame puureh: suona-p. ’pajunkuori- tai tuohilieriö, jossa säilytetään ompelemiseen käytettäviä suonia’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapurakka, purakko ’tuohiastia’
lyydiburak(ko) ’kori, päre- tai tuohikoppa, (pyöreä tai pitkulainen) tuohiastia’
vepsäburak ’tuohikoppa’

2purakka2 – nuori sonni, nuori ori; pieni poika

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pura yhteydessä

Sama sana kuin pura1. Nimitys perustuu todennäköisesti pura sanaan merk:een ’piikki’ (karjala myös ’siitin’) ja on motivaatioltaan verrattavissa ori, oroisa ’uroshevonen tai ‑sika’ sanoihin (← ora ’piikki’). Sen sijaan suomi purikkahauki, hauenpura (et. Savo ja ymp.) ’pieni hauki’, viro purikas ’sama merkitys’ lienee hauen kokoa ja muotoa kuvaava ilmaus (vertaa pulikka).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Purakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/purakka