pu­ra

erisnimi, substantiivi/ˈpurɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: purkaa

Merkitys

Etymologia

indoeurooppalaisesta kantakielestä

Esimerkkilauseet

Ei hän enää keskustele hänen kanssaan, ei hän ole iloinen eikä surullinen, ei pura mieltänsä.
— K. N. Rauhala, Maailman loppu
Jännityksessä oli Pura, ja toinen käsi, jossa oli sanomalehti, oli solahtanut polvelle.
— K. A. Järvi, Työmiehiä
Hän ajatteli aggressiota energiana, joka kasautuu vahingollisesti elimistöön, jos sitä ei pura.
— Wikipedia: Aggressio

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipura
Genetiivipuran
Partitiivipuraa
Essiivipurana
Translatiivipuraksi
Inessiivipurassa
Elatiivipurasta
Illatiivipuraan
Adessiivipuralla
Ablatiivipuralta
Allatiivipuralle
Abessiivipuratta

Riimit

-urɑ

Kaikki riimit

Lähteet