pu­ra

erisnimi, substantiivi/ˈpurɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: purkaa

Merkitys

Etymologia

indoeurooppalaisesta kantakielestä

Esimerkkilauseet

Ei hän enää keskustele hänen kanssaan, ei hän ole iloinen eikä surullinen, ei pura mieltänsä.
K. N. Rauhala, Maailman loppu
Jännityksessä oli Pura, ja toinen käsi, jossa oli sanomalehti, oli solahtanut polvelle.
K. A. Järvi, Työmiehiä
Hän ajatteli aggressiota energiana, joka kasautuu vahingollisesti elimistöön, jos sitä ei pura.
Wikipedia: Aggressio

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipura
Genetiivipuran
Partitiivipuraa
Essiivipurana
Translatiivipuraksi
Inessiivipurassa
Elatiivipurasta
Illatiivipuraan
Adessiivipuralla
Ablatiivipuralta
Allatiivipuralle
Abessiivipuratta

Riimit

-urɑ

Kaikki riimit

Lähteet