put­put­taaverbi

1. 1.(arkikieltä)(onomatopoeettinen)pitää epätasaisesti toimivalle polttomoottorille ominaista lyhyin väliajoin katkeilevaa ääntäPakoputki putputti ja savutti.
2. 2.(arkikieltä)(kuvaannollisesti)(esim. urheilusuorituksesta) piiputtaa, hiipua, hyytyä, käydä voimattomaksiLoistavan alun jälkeen alkoi meno taas parisataa metriä ennen maalia putputtaa.

1. 1.to putt (make a putting sound)
2. 2.(colloquial)(figuratively)to get tired, lose power etc.
3. 3.to dook (of a ferret)

Etymologia

Onomatopoeettinen. Mukailee hitaasti ja epätasaisesti käyvän polttomoottorin ääntä, joka voidaan ajatella sanoiksi put-put-put-put...

Yhdyssanat ja johdokset