röl­lö

substantiivi/ˈrølːø/
Jaa
Viittaa artikkeliin

röl-lö (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (slangi)tupakka, savuke

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: röka)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

röökaa ’tupakoida’; myös röögaa, röökää, rögaa, rötskaa, röböö, röböillä

← ruotsi röka ’savustaa, savuttaa; polttaa tupakkaa’, ark. röka (subst.) ’tupakat; tupakka, savuke’ (tanska, norja røge, keskialasaksa rōken, saksa rauchen; vertaa ruotsi ryka ’savuta’ sekä rök, saksa Rauch ’savu’).

Johdoksia: rööki, röögi, fröögi, rögari, rökari, röbä, röbö, röppö, röblä, röbötsy, röfe, rölli, röllö, rökö, röpäle, rössö, rösti, rötski ’tupakka, savuke’

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ølːø

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Röllö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/röllö