1rötkö1 – renttu, retku, roikale; vötky, vonkale; rytky, ryysy
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- Levinneisyys
- paikoin Kaakkois-Suomi savolaismurteet Keski-Pohjanmaa
- Vastineita
- karjala
röt-kö (2 tavua) · 5 kirjainta
Deskr.-onomat. sanoja, joiden yhteyteen saattavat kuulua
| karjala | rotkottoa ’retkottaa, rötköttää, pötköttää’, rotkahtoa ’nyrjähtää; naksahtaa’, rotkahtoa(kseh) ’retkahtaa, mätkähtää’. |
|---|
| karjala | rotškoa ’ratista, rymistä; paukkua’, rotškahtoakseh ’rasahtaa, rusahtaa, naksahtaa (esimerkiksi nivel)’ |
|---|---|
| lyydi | rotškaita ’rutkauttaa, rusauttaa’, rotškahtada ’rutkahtaa, rusahtaa’ |
| vepsä | rotškta ’ruskaa’, rotškahtada ’ruskahtaa, rasahtaa’ |
| ruotsinsaame | ruotsinsaame råsketit ’naksua (esimerkiksi nivel)’, koltansaame rŏă´čked ’sama merkitys’, roaškăted ’rämähtää (esimerkiksi ovi kiinni)’, pohjoissaame roašˈket ’ropsahdella’ |
|---|
. Vertaa rötköttää, retkahtaa (s.v. retku), rytkyä Samaa sanuetta (vertaa notkahtaa: notko) on ilmeisesti myös rotko (Agr; yleinen, ei Vermlanti) ’jyrkänne, maaston halkeama; (vesiperäinen) notkelma; kuoppa’; huomaa myös rötkö (Eurén 1860; paikoin kaakkoismurteet) ’soistunut notkelma, rämeikkö; sortuma (esimerkiksi joenuomassa), kivinen alue; rotko’ (suomi → pohjoissaame murt. roatˈko ’rotko’).
164 esiintymää · 0.1 / milj.
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-øtkø
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Rötkö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rötkö