ran­nim­mai­nen

adjektiivi/ˈrɑnːimːɑi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: ranta

Merkitys

  1. lähimpänä rantaa sijaitseva

Etymologia

ranta + johdin -immainen

Esimerkkilauseet

Onpa iäti vihanta havumetsäkin, jonka rannimmaiset, mäntyiset ja kallioon kiintyneet jäsenet, kuni armoa anoen, ryömivät pitkin maata, uskaltamatta latvaansa taivaalle nostaa, jo kääriintynyt tavallista tummempaan talviverhoonsa.
— Juho Reijonen, Suuteita
Meri nousi ranta-aittoihin ja rannimmaisten talojen pihoihin.
— Emil Elenius, Saarelaiskuvia I
Rannimmaisen sotatunturin juurella Kemijoen sivujokea Vouhtujokea ja Jäämereen laskevaa Sotajokea erottaa kapea Sotataival -niminen kannas.
— Wikipedia: Sotatunturit

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirannimmainen
Genetiivirannimmaisen
Partitiivirannimmaista
Essiivirannimmaisena
Translatiivirannimmaiseksi
Inessiivirannimmaisessa
Elatiivirannimmaisesta
Illatiivirannimmaiseen
Adessiivirannimmaisella
Ablatiivirannimmaiselta
Allatiivirannimmaiselle
Abessiivirannimmaisetta

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet