ran­ta­maa

erisnimi, substantiivi/ˈrɑntɑˌmɑː/
Jaa

Yhdyssana: ranta + maa

Merkitykset

substantiivi

  1. vesistön rannalla sijaitseva maa-alue

erisnimi

  1. yksikön partitiivi sanasta Rantama

Etymologia

ranta + maa

Esimerkkilauseet

Hän ymmärtää, että Inkeri on pitkästynyt, on lähtenyt liikkeelle kiveliöön päin, kun häntä, Lauria, ei ole rantamailla kohdannut.
Väinö Kataja, Murheen voima
Helmikirkas suuri sunnuntai, on kuin tainnosunta nukkuis rantamaa, paahtaa kalliot kuin kuumat alasimet, joiden juurta aalto kaivertaa, hopeeporein väreilevi lahti, purjeet riippuu, seisoo tullijahti, luotsin viiri on nyt mykkä kai.
Larin-Kyösti, Meren maininkeja
Konneveden rantamaiden kasvilajistoon kuuluu monia harvinaisuuksia, kuten metsänemä, hajuheinä, ruskopiirtoheinä ja suikeanoidanlukko, eteläiset varstasara ja lehtoneidonvaippa sekä pohjoiset pahtarikko ja pahtanurmikka.
Wikipedia: Etelä-Konneveden kansallispuisto

Esiintymistiheys

652 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
1.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirantamaa
Genetiivirantamaan
Partitiivirantamaata
Essiivirantamaana
Translatiivirantamaaksi
Inessiivirantamaassa
Elatiivirantamaasta
Illatiivirantamaahan
Adessiivirantamaalla
Ablatiivirantamaalta
Allatiivirantamaalle
Abessiivirantamaatta

Riimit

-ɑː

Kaikki riimit

Lähteet