ra­pau­tu­ma

substantiivi/ˈrɑpɑu̯tumɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: rapautua

Merkitys

(englanniksi)
  1. crumbling, erosion, weathering; a crumbled or eroded part

Esimerkkilauseet

Hän oli ostanut sen rikkaalta mutta vararikon tehneeltä puhujalta, laajentanut sitä, antanut sivellä kalkilla seinän rapautumia ja tukea yläkerran kaarihallia, joka uhkasi luhistua.
— Tatu Vaaskivi, Yksinvaltias I
Se ei ollut kovaa vuoriperää, vaan tummaa rapautumaa, jota saattoi hiertää rikki kourassaan kuin kuivattua perunaa ja joka sitten paperille siroiteltuna välähteli kultajyväsistä ja hopeatomusta.
— Mark Twain, Humoreskeja
Maakerrostumat ovat savea, moreenia ja vanhempia maakerroksia, jotka ovat kalkkiperäisen kallion rapautuma -ainesta.
— Wikipedia: Valdain ylänkö

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirapautuma
Genetiivirapautuman
Partitiivirapautumaa
Essiivirapautumana
Translatiivirapautumaksi
Inessiivirapautumassa
Elatiivirapautumasta
Illatiivirapautumaan
Adessiivirapautumalla
Ablatiivirapautumalta
Allatiivirapautumalle
Abessiivirapautumatta

Riimit

-umɑ

Kaikki riimit

Lähteet