Asiasanasto.fi

remuaja

substantiivi

/ˈremuɑjɑ/

Johdettu sanasta: remuta

Merkitys

  1. 1.remuava henkilö

Etymologia

remuta + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Sama täpläinen pukki, joka Francescon ensi kertaa käydessä tällä laitumella oli häntä ahdistellut, johti pärskyvänä ja vastaan hangottelevana pientä riemukulkuetta, meluavien lapsien takaa ajamana kantaen joukon ainoata naispuolista remuajaa, joka oli hajasäärin sen selässä.

Gerhart Hauptmann, Soanan kerettiläinen

Paikalle juoksi mies niin pitkin askelin kuin puujaloilla liikkuva; hän kolhi remuajia kumoon kuin keiloja ja pakotti heidät pakosalle yhtä paljon miehuudellaan kuin ylemmän asemansa antamalla arvovallalla.

Alexandre Dumas, Portoksen poika eli Aramiksen kuolema

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiiviremuaja
Genetiiviremuajan
Partitiiviremuajaa
Essiiviremuajana
Translatiiviremuajaksi
Inessiiviremuajassa
Elatiiviremuajasta
Illatiiviremuajaan
Adessiiviremuajalla
Ablatiiviremuajalta
Allatiiviremuajalle
Abessiiviremuajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit