res­piit­ti

substantiivi/ˈrespiːtːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

res-piit-ti (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. pätevöitymisaika; (yleensä) lykkäys, armonaika

Esimerkkilauseet

Ja kun ihminen on hyvin puettu ja tietää, ettei hänellä ole suurta huolta huomisesta päivästä, (olihan minulla kaksi kuukautta respiittiä), niin tekee tämä jo vaikutuksen muihinkin.
— Tatu Valkonen, Maisteri liikemiehenä

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä muinaisranskan respit ’lykkäys, armonaika; respekti’ ← latinan respectus ’huomioon ottaminen; taakseen katsominen’, johdos verbistä respicere ’ottaa huomioon; katsoa taakseen’, jossa re- ’takaisin’ + spicere ’katsoa, nähdä’.

Muinaisranskan respit on ollut sanan respect variantti. Myöhemmin sanat ovat merkitykseltään eriytyneet: respit (nykyasu répit) tarkoitta lykkäystä, respect respektiä.

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-espiːtːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Respiitti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/respiitti