rie­hu­mi­nen

substantiivi/ˈrie̯huminen/
Jaa

Johdettu sanasta: riehua

Merkitykset

  1. riehua-verbistä muodostettu teonnimi
  2. IV-infinitiivi verbistä riehua

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Etymologia

riehua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Alakäsitteet

Esimerkkilauseet

Kaiken ikänsä sai hyöriä ja pyöriä maailman turhissa touhuissa, eikä saanut edes parempaa kahvipannua... niin toteen kostoon se riehuminen meni!
— Lauri Soini, Savon saloilta
Semmoinen riehuminen yksin päinsä näyttää varsin hullunkuriselta, ja Frida katselikin naurussa suin, kuinka vanhus kiroten ja sadatellen: "Virukaa missä vietävässä tahanne!
— Fritz Reuter, Maamiesajoiltani
Punakaartien hallitsematon riehuminen käynnistyi elokuussa pari päivää ensimmäisen joukkokokouksen jälkeen.
— Wikipedia: Kulttuurivallankumous

Englanninkieliset vastineet

  • rampage
  • roughness

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviriehuminen
Genetiiviriehumisen
Partitiiviriehumista
Essiiviriehumisena
Translatiiviriehumiseksi
Inessiiviriehumisessa
Elatiiviriehumisesta
Illatiiviriehumiseen
Adessiiviriehumisella
Ablatiiviriehumiselta
Allatiiviriehumiselle
Abessiiviriehumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet