rii­ma­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. piirtää viiva, sotkea kynällä
  2. sättiä; juoruta; ivata

Etymologia

1riimata1 – piirtää viiva, sotkea kynällä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan riimu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen

Sanaa voidaan pitää lohkeamana sanasta riimusauva (katso tätä), jolloin alkuosalla on suomi:ssa käsitetty olevan merkitys ’merkkiviiva, ‑uurros’ ja edelleen ’riimukirjain’ (huomaa myös nykyruotsi runstav ’riimusauva’, jossa runa ’riimukirjain’); sanan syntyyn lienevät lisäksi vaikuttaneet s.v. riimu1 main. sanat sekä nykyruotsi strimma, varhaisempi uusruotsi strīme ’juova, viiru, viiva’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

inkeroinenrīmustā ’raapaista, repäistä’

(suomi riimustaa → luulajansaame rijmustus ’(puuhun tai luuhun) veistetty koriste(kuvio)’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus runo.

2riimata2 – sättiä; juoruta; ivata

Alkuperä
Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi: rim)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan riimi yhteydessä

Lähtökohta: ← myöhäinen muinaisruotsi rim, riim, nykyruotsi rim ’säe, runo, riimi; järjestys’, muinaisnorja rím, tanska rim ’riimi’ (← keskialasaksa rīm → viro riim (g. ‑i), liivi rīm ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riimata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riimata