1riimi1 – loppusointu, loppusoinnullinen runo
- Alkuperä
- Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi: rim)
- Vanhin tieto
- Jacobus Petri Finno, 1583
rii-mi (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 19 976. yleisin sana
Runo riemullinen, suruton vaellukseni tuon tajuntaan on yhä jäänyt värisemään, heläjää, hymisee sulo-riimein, sydämessäni soi kunis kuolen...Jos säkeen lopussa on riimi eli loppusointu, niin annetaan sille, vaikka olisikin painoton sanaosa, kuitenkin keveä paino, jotta säkeen loppupaussi tulee huomattavammaksi kuin mitä se olisi, jos säkeen loppu olisi riimitön.Runoille on ominaista, että ne ovat vailla riimiä, rytmiä ja alkusointua, jotka olivat ominaisia aiemmalle islantilaiselle runolle.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan riimi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Rupisia riimejä, karmeita tarinoita nosti yhtyeen takaisin kansan tietouteen.Kahdeksan tytärtä ja yhden Olli-pojan sanotaan Riimi-ukon pahnasta lähteneen.Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi skrin ’lipas’ = muinaisnorja skrín ’pyhäinjäännöslipas’ (←← latina scrinium ’kotelo, lipas’).
5 332 esiintymää · 2.0 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
Yleisimmät: riimit 28 % · riimejä 24 % · riimi 16 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iːmi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Riimi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riimi