rii­mu

substantiivi/ˈriːmu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rii-mu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. riimukirjainKeski-Euroopan ja Skandinavian germaaniset kansat loivat omat riimukirjaimet vuoden 200 vaiheilla jKr.[http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/verkkonayttelyt/kirjaimistot/riimut.html]
  2. (harvinainen)(murteellinen)juova, naarmu, viilto, raaputus (josta "riimun" merkitys "riimukirjain" eli "raaputettu kirjain")
  3. hevosen kiinnisitomisessa käytettävä hihnoista ja soljista tehty laite, tallipäitsetHyvän riimun tulee olla ilman otsahihnaa, kaulaimen tapainen, helposti päähän saatava, mutta hevosen itsensä vaikeasti päästä poistettava. Tämmöinen riimu ei hiero eikä ahdista hevosen korvanjuuria, joten eläin tuonnempana päitsimiä päähän pantaessakaan ei aristele ja säästyy niinmuodoin monelta lyönniltä ja työnniltä, jotka sitävastoin runsaassa mitassa tulevat niiden hevosten osaksi, jotka on varsoina turmeltu sopimattomilla riimuilla.
  4. (arkikieltä) teräsketju, kettinkiKuorma sidottiin riimuilla.
  5. (kalastus) riimuverkon isompisilmäinen verkko

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Oli jo kylliksi, kun ne rämistivät riimujansa ja kuoppivat maata kavioillaan.
— Selma Lagerlöf, Herraskartano ja Legendoja
Toki lakinsa lempeät lohdutti heitä ja riimut rannan — mut ah, pian haihtuvat sanat ne sannan!
— Eino Leino, Kootut teokset III
Lisäksi riimujen ulkoasussa, kuten suunnassa, pyöreydessä, koossa ynnä muissa ominaisuuksissa esiintyi suurta vaihtelua.
— Wikipedia: Riimukirjoitus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan riimu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sigrdrífumál - runon mukaan Sleipnirin hampaisiin oli kaiverrettu riimuja.
— Wikipedia: Sleipnir
Riimuja käytettiin myös Suomessa, viimeistään keskiajalta alkaen.
— Wikipedia: Riimukirjoitus
Riimukivet on kirjoitettu vanhoilla germaanisilla ja skandinaavisilla aakkosilla, riimuilla.
— Wikipedia: Viikingit
Jaampa pani riimun sen päähän, kiinitti ohjaksen ja antoi mennä Alteniin päin, seisoen itse suksilla ja pitäen kiini ohjaksista.
— Jens Andreas Friis, Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta

Etymologia

riimu1 – kuolaimettomat päitset, riimuvarsi tai nämä yhdessä; lehmän kytkyt, kettinkilieka; riimuverkko

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: grimma)
Vanhin tieto
1729

Lähtökohta: ← nykyruotsi grimma ’kuolaimettomat päitset; riimuverkko’, murt. Suomi grīmo, grīmu ’likajuova kasvoissa’, muinaisruotsi grīma ’sama merkitys’, norja grima ’likajuova kasvoissa; päitset; kärryjen kori’, tanska grime ’päitset’, muinaistanska grime ’naamio’ (← muinaisnorja gríma ’naamio; lohikäärmeen pää veneen keulassa’, joka kuten anglosaksi grīma ’naamio; kypärä; aave’, muinaisyläsaksa grīmo ’naamio’ kuuluu mahdollisesti kreikka khríein ’voidella’ sanan yhteyteen; vertaa risti).

etupäässä Kaakkois-Suomi Savo riimu myös ’riimuverkko tai (riimut) sen uloimmat harvat verkot’ (→ karjala riimu ’kuolaimettomat päitset, kytkyt’, riimusverkko ’riimuverkko’)

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (6)
  • Renvall 1823 SSK 1 222 (sm < ruots)
  • Ahrens 1843 GrEhstn 117 (sm ~ vi)
  • Thomsen 1869 GSI 144
  • Vries 1961 AnEW 188
  • SKES 1962 785 (+ ka; lp < ruots)
  • EEW 1982–83 987

riimu2 – viiva, viiru, piirto, naarmu; riimukirjain

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Länsipohja, paikoin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa
Vastineita
inkeroinen

Sanaa voidaan pitää lohkeamana sanasta riimusauva (katso tätä), jolloin alkuosalla on suomi:ssa käsitetty olevan merkitys ’merkkiviiva, ‑uurros’ ja edelleen ’riimukirjain’ (huomaa myös nykyruotsi runstav ’riimusauva’, jossa runa ’riimukirjain’); sanan syntyyn lienevät lisäksi vaikuttaneet s.v. riimu1 main. sanat sekä nykyruotsi strimma, varhaisempi uusruotsi strīme ’juova, viiru, viiva’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

inkeroinenrīmustā ’raapaista, repäistä’

(suomi riimustaa → luulajansaame rijmustus ’(puuhun tai luuhun) veistetty koriste(kuvio)’).

Samaa juurta olevia sanoja

  • (p)riimuta
  • (p)riimustaa
Tutkimuskirjallisuutta (3)
  • Renvall 1826 SSK 2 122 (sm ? < ruots murt. prim)
  • Harva 1935 VSH 3:1 5 (merk:stä)
  • SKES 1962 785 (ositt. = riimu1, ositt. < nr strimma, jopa mahd. < nr murt. prim ’merkki, jälki’)

Lue myös Kotuksen kirjoitus runo.

Englanninkieliset vastineet

  • rune
  • thornyläkäsite
  • halter

Esiintymistiheys

3 083 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
2.3
Reddit
0.5
Tekstitykset
2.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: riimu 25 % · riimut 18 % · riimun 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːmu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riimu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riimu