1rohka1 – pellavan tai hampun siemenkotien riipimiseen käytettävä työväline
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: stråke)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- Karjala Savo, osin Keski-Suomi
roh-ka (2 tavua) · 5 kirjainta
Samoja maan ja rohtuman sukuja oli myös rohka, jota helposti sai käsiinsä, sati meni kaivelemaan sammakonkutua.Rohka on penkkiin kiinnitetty riipimislaite, jossa on kampamaisia rauta - tai puupuikkoja.| karjala | ruohka ’raaka, kypsymätön; huonosti poltettu tai kynnetty (kaski tai pelto); hauras’, ruohkie ’hauras’ |
|---|---|
| lyydi | ruohk(e̮) ’raaka, kypsymätön’ |
| vepsä | rohk (g. ‑un) ’raaka(marja); kuohkea, pehmeä, tuuhea’ |
| eteläviro | eteläviro rõhk (g. rõha) ’kostea, puoliraaka, kypsymätön, happamaton’, rõhke ’sama merkitys’ |
(itämerensuomi → venäjä murt. rohkáč ’marjanraakile’)
| mari | raška ’hauras’, rotška ’sama merkitys’ |
|---|---|
| udmurtti | dži̮ž ’sama merkitys’ |
| komi | ri̮š ’hauras; löyhä’, raš(ki̮d) ’kuohkea, hauras, murea’, ri̮ški̮d, re̮ški̮d ’sama merkitys; lahea’, ri̮ž ’laho, haurastunut’ |
| unkari | (vanh. kiel.) roshad ’surkastua, kuihtua; lahota’. |
Etäsukuk. sanoissa on äänt. epäsäännöllisyyttä, mikä voi selittyä sanan affektisesta luonteesta.
Taivutusluokka 10 (koira)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ohkɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Rohka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rohka