1rohtia1 – rohjeta, tohtia
- Vanhin tieto
- 1783
- Levinneisyys
- Kymenlaakso, osin Etelä-Karjala
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rōhtia ’sama merkitys’ |
|---|
| karjala | ruohtie ’uskaltaa, rohjeta, kehdata; hennoa, raaskia; malttaa’ |
|---|
| lyydi | ruoht́ida ’rohjeta, tohtia’ |
|---|
| vepsä | roht́t́ä, rohtta |
|---|
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) roht́śia ’sama merkitys’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame rosˈtit ’uskaltautua’, pohjoissaame roasˈtel (inarinsaame) ’uskalias, rohkea, aikaansaapa’ |
|---|
. Vertaa rohkea.
2rohtia2 – erottaa siemenkodat pellavasta, rohkia
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan rohdin yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vertaa rohka1.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | rōhtimet ’rohtimet’, roht́imet ’huonot, päistärikkäät pellavat’ |
|---|
| karjala | ruohin ’rohdin; kerran harjatut pellavat tai hamput’, ruohtimine ’rohtiminen’, ruohintoa, ruohtie ’häkilöidä pellavat tai hamput ensimmäisen kerran’ |
|---|
| lyydi | ruoht́im ’rohdin’ |
|---|
| vepsä | rohtim ’sama merkitys’ |
|---|
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) rōht́śimine ’rohtiminen, rohdin-’ (← inkeroinen) |
|---|
| viro | (koillmurt., ← suomi) rohtada ’rohkia’ |
|---|
(suomi → pohjoissaame murt. rotˈtimâk (kildininsaame) ’rohtimet’).
Samaa juurta olevia sanoja