Asiasanasto.fi

rokahtua

verbi

/ˈrokɑhtuɑˣ/

Johdettu sanasta: rokko

Merkitys

  1. 1.rohtuaHuuletkin toisinaan rokahtuivat. Silloin oli parasta ottaa pieni sammakko, hivellä sillä huuliaan, vieläpä muklauttaa sitä suussaankin. (Samuli Paulaharju: Kainuun mailta, 1922)

Etymologia

rokko + johdin -a

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi F

Infinitiivirokahtua
Ind. prees. yks. 1.rokahdun
Ind. imperf. yks. 3.rokahtui
Kond. prees. yks. 3.rokahtuisi
Pot. prees. yks. 3.rokahtunee
Imperat. prees. yks. 3.rokahtukoon
Akt. 2. partisiippirokahtunut
Pass. imperf.rokahduttiin

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit