rous­ki­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. panna rouskumaan; pureskella äänekkäästi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan rouskua yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä

Onomat. sanoja, joiden etuvok. variantteja ovat (paikoin murt.) röyskyttää ’rykiä; rouskuttaa’, röyskähtää (Lönnr 1880) ’röyhtäistä; rusahtaa’, röyskyä ’rouskua’, röyskäyttää ’röyhtäyttää’, röyskiä (Gan 1787) ’narskuttaa’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalarouskoa ’rouskua, rapsaa; rouskuttaa’, rouskuttoa ’rouskuttaa; kolistaa’
vepsärouskahtada ’rouskahtaa, kirahtaa’, rouskutada ’rouskuttaa’

(suomi → pohjoissaame roawˈsket ’rouskua, ritistä (hanki jalan alla)’).

Lähisukukielissä

karjalaröyskeä ’ryskää; narskaa; räksyttää’, röyskytteä ’narskuttaa; röyhtäyttää’, röyskähteäkseh ’rusahtaa, pamahtaa, räsähtää’

. Vertaa myös rauskaa, ruskaa.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rouskia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rouskia