rous­kah­taa

verbi/ˈrou̯skɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rous-kah-taa (3 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: rouskua

Merkitys

  1. aiheutua tai kuulua rouskahdus

Esimerkkilauseet

Hän alkaa tukehtua... Hän ponnahtaa istualleen lyöden päänsä rajusti arkunkanteen... Mutta hän ei saa ilmaa... hän repii mielettömästi kynsillään rintaansa, puree poikki sormensa — hän tuntee kuinka luu rouskahtaa...
— Konrad Lehtimäki, Kuolema

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan rouskua yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä

Onomat. sanoja, joiden etuvok. variantteja ovat (paikoin murt.) röyskyttää ’rykiä; rouskuttaa’, röyskähtää (Lönnr 1880) ’röyhtäistä; rusahtaa’, röyskyä ’rouskua’, röyskäyttää ’röyhtäyttää’, röyskiä (Gan 1787) ’narskuttaa’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalarouskoa ’rouskua, rapsaa; rouskuttaa’, rouskuttoa ’rouskuttaa; kolistaa’
vepsärouskahtada ’rouskahtaa, kirahtaa’, rouskutada ’rouskuttaa’

(suomi → pohjoissaame roawˈsket ’rouskua, ritistä (hanki jalan alla)’).

Lähisukukielissä

karjalaröyskeä ’ryskää; narskaa; räksyttää’, röyskytteä ’narskuttaa; röyhtäyttää’, röyskähteäkseh ’rusahtaa, pamahtaa, räsähtää’

. Vertaa myös rauskaa, ruskaa.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin rouskahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minärouskahdanrouskahdinolen rouskahtanutolin rouskahtanut
sinärouskahdatrouskahditolet rouskahtanutolit rouskahtanut
hänrouskahtaarouskahtion rouskahtanutoli rouskahtanut
merouskahdammerouskahdimmeolemme rouskahtaneetolimme rouskahtaneet
terouskahdatterouskahditteolette rouskahtaneetolitte rouskahtaneet
herouskahtavatrouskahtivatovat rouskahtaneetolivat rouskahtaneet
passiivirouskahdetaanrouskahdettiinon rouskahdettuoli rouskahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärouskahtaisinolisin rouskahtanut
sinärouskahtaisitolisit rouskahtanut
hänrouskahtaisiolisi rouskahtanut
merouskahtaisimmeolisimme rouskahtaneet
terouskahtaisitteolisitte rouskahtaneet
herouskahtaisivatolisivat rouskahtaneet
passiivirouskahdettaisiinolisi rouskahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinärouskahda—
hänrouskahtakoonolkoon rouskahtanut
merouskahtakaamme—
terouskahtakaa—
herouskahtakootolkoot rouskahtaneet
passiivirouskahdettakoonolkoon rouskahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärouskahtanenlienen rouskahtanut
sinärouskahtanetlienet rouskahtanut
hänrouskahtaneelienee rouskahtanut
merouskahtanemmelienemme rouskahtaneet
terouskahtanettelienette rouskahtaneet
herouskahtanevatlienevät rouskahtaneet
passiivirouskahdettaneenlienee rouskahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivirouskahtaa
1. inf. pitkä muotorouskahtaakseen
2. inf. inessiivirouskahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivirouskahdettaessa
2. inf. instruktiivirouskahtaen
3. inf. inessiivirouskahtamassa
3. inf. elatiivirouskahtamasta
3. inf. illatiivirouskahtamaan
3. inf. adessiivirouskahtamalla
3. inf. abessiivirouskahtamatta
3. inf. instruktiivirouskahtaman
4. infinitiivirouskahtaminen
5. infinitiivirouskahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippirouskahtava
Passiivin 1. partisiippirouskahdettava
Aktiivin 2. partisiippirouskahtanut
Passiivin 2. partisiippirouskahdettu
Agenttipartisiippirouskahtama
Kieltopartisiippirouskahtamaton

Riimit

-ouskɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rouskahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rouskahtaa