rous­ku­a

verbi/ˈrou̯skuɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rous-ku-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: rousku

Merkitykset

  1. yksikön partitiivi sanasta rousku
  2. aiheuttaa ääni, joka kuuluu jostakin kovasta, kun se murtuujäkälä rouskuu kengän alla

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
paikoin Lounais-Suomi Häme
Vastineita
karjala, vepsä

Onomat. sanoja, joiden etuvok. variantteja ovat (paikoin murt.) röyskyttää ’rykiä; rouskuttaa’, röyskähtää (Lönnr 1880) ’röyhtäistä; rusahtaa’, röyskyä ’rouskua’, röyskäyttää ’röyhtäyttää’, röyskiä (Gan 1787) ’narskuttaa’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalarouskoa ’rouskua, rapsaa; rouskuttaa’, rouskuttoa ’rouskuttaa; kolistaa’
vepsärouskahtada ’rouskahtaa, kirahtaa’, rouskutada ’rouskuttaa’

(suomi → pohjoissaame roawˈsket ’rouskua, ritistä (hanki jalan alla)’).

Lähisukukielissä

karjalaröyskeä ’ryskää; narskaa; räksyttää’, röyskytteä ’narskuttaa; röyhtäyttää’, röyskähteäkseh ’rusahtaa, pamahtaa, räsähtää’

. Vertaa myös rauskaa, ruskaa.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

245 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin rouskua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minärouskunrouskuinolen rouskunutolin rouskunut
sinärouskutrouskuitolet rouskunutolit rouskunut
hänrouskuurouskuion rouskunutoli rouskunut
merouskummerouskuimmeolemme rouskuneetolimme rouskuneet
terouskutterouskuitteolette rouskuneetolitte rouskuneet
herouskuvatrouskuivatovat rouskuneetolivat rouskuneet
passiivirouskutaanrouskuttiinon rouskuttuoli rouskuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärouskuisinolisin rouskunut
sinärouskuisitolisit rouskunut
hänrouskuisiolisi rouskunut
merouskuisimmeolisimme rouskuneet
terouskuisitteolisitte rouskuneet
herouskuisivatolisivat rouskuneet
passiivirouskuttaisiinolisi rouskuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinärousku—
hänrouskukoonolkoon rouskunut
merouskukaamme—
terouskukaa—
herouskukootolkoot rouskuneet
passiivirouskuttakoonolkoon rouskuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärouskunenlienen rouskunut
sinärouskunetlienet rouskunut
hänrouskuneelienee rouskunut
merouskunemmelienemme rouskuneet
terouskunettelienette rouskuneet
herouskunevatlienevät rouskuneet
passiivirouskuttaneenlienee rouskuttu

Infinitiivit

1. infinitiivirouskua
1. inf. pitkä muotorouskuakseen
2. inf. inessiivirouskuessa
2. inf. inessiivi, passiivirouskuttaessa
2. inf. instruktiivirouskuen
3. inf. inessiivirouskumassa
3. inf. elatiivirouskumasta
3. inf. illatiivirouskumaan
3. inf. adessiivirouskumalla
3. inf. abessiivirouskumatta
3. inf. instruktiivirouskuman
4. infinitiivirouskuminen
5. infinitiivirouskumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippirouskuva
Passiivin 1. partisiippirouskuttava
Aktiivin 2. partisiippirouskunut
Passiivin 2. partisiippirouskuttu
Agenttipartisiippirouskuma
Kieltopartisiippirouskumaton

Riimit

-ouskuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rouskua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rouskua