- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan runo yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa kantagermaani *rūnō: kantaskandinaavi riimukirj. (mon. akk.) runoR, runaR, runo, muinaisnorja rún ’salaisuus; (esimerkiksi esineeseen piirretty) taikamerkki; (riimu)kirjain; tieto, oppi(neisuus), kirjallisuus’, islanti rún ’tieto; riimu(kirjain), taikamerkki’, nykynorja rune ’riimukirjain; taikamerkki’, muinaisruotsi (mon.) runir, runor ’riimukirjaimet’, runokarl ’taikuri’, varhaisempi uusruotsi nykyruotsi runa ’salainen tieto, viisaus; loitsu, manaus; riimu(kirjain), riimukirjoitus’, gootti rūna ’salaisuus’, muinaisalasaksa eli muinaissaksi rūna, keskialasaksa rune, run ’salainen keskustelu tai neuvonpito’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | (← suomi) runo ’kansanruno, virsi; soitin (esimerkiksi hanuri, viulu)’, runoilla ’laulaa runoja; soitella’, runoilija ’runonlaulaja’ |
|---|
(suomi myös (kirj. lainoina) → viro runo ’kalevalamittainen kansanlaulu’, nykyruotsi runa ’suomalainen kalevalamittainen kansanruno tai ‑laulu’, nykynorja rune ’suomalainen muinaisruno’, englanti rune ’suomalainen runo, loitsu’)
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus runo.