ru­nok­ki

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. freesia

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan runo yhteydessä
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa kantagermaani *rūnō: kantaskandinaavi riimukirj. (mon. akk.) runoR, runaR, runo, muinaisnorja rún ’salaisuus; (esimerkiksi esineeseen piirretty) taikamerkki; (riimu)kirjain; tieto, oppi(neisuus), kirjallisuus’, islanti rún ’tieto; riimu(kirjain), taikamerkki’, nykynorja rune ’riimukirjain; taikamerkki’, muinaisruotsi (mon.) runir, runor ’riimukirjaimet’, runokarl ’taikuri’, varhaisempi uusruotsi nykyruotsi runa ’salainen tieto, viisaus; loitsu, manaus; riimu(kirjain), riimukirjoitus’, gootti rūna ’salaisuus’, muinaisalasaksa eli muinaissaksi rūna, keskialasaksa rune, run ’salainen keskustelu tai neuvonpito’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjala(← suomi) runo ’kansanruno, virsi; soitin (esimerkiksi hanuri, viulu)’, runoilla ’laulaa runoja; soitella’, runoilija ’runonlaulaja’

(suomi myös (kirj. lainoina) → viro runo ’kalevalamittainen kansanlaulu’, nykyruotsi runa ’suomalainen kalevalamittainen kansanruno tai ‑laulu’, nykynorja rune ’suomalainen muinaisruno’, englanti rune ’suomalainen runo, loitsu’)

Lue myös Kotuksen kirjoitus runo.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Runokki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/runokki