ru­noi­li­ja

substantiivi/ˈrunoi̯lijɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-noi-li-ja (4 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 7 172. yleisin sana

Johdettu sanasta: runoilla

Merkitys

  1. henkilö, joka kirjoittaa runoja

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Onnellinen se runoilija, jolle kuuluu heidän sankariutensa laulaminen, ja vielä onnellisempi se luokka, jonka tyttäret eivät ainoastaan ja'a veljiensä kärsimyksiä, vaan vieläpä voittavat heidät uljuudessa ja uskollisuudessa.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Ja kerran tämä Sigrid Solveig kohtasi runoilijain lähteen luona Lassukan, josta nyt oli tullut Lauri, kohtasi niihin aikoihin, jolloin päivä tammien yllä alkaa paistaa kelmeämmin, painuakseen lopulta meren taa.
— Juho Koskimaa, Elämää katsellessa
Häntä oli runoilijana luonnehdittu terveen järjen edustajaksi, ironikoksi ja rationalistiksi, mutta hän saattoi olla myös intohimoinen rakkauslyyrikko, ja myöhäistuotannossaan hän oli romantiikan edelläkävijä.
— Wikipedia: Johan Henric Kellgren

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan runoilija lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Runoilijahahmo esimerkiksi edustaa useampaa kirjailijaa, runoilijaa ja taiteilijaa.
— Wikipedia: Kaksipäisen kotkan varjossa
Ensimmäinen julkaistu teos oli kokoelma englantilaisten runoilijoiden elämäkertoja.
— Wikipedia: Joseph Addison
Hän oli myös kristinuskon apologeetta, näytelmäkirjailija, runoilija ja vaikutusvaltainen ajattelija.
— Wikipedia: Hugo Grotius
Senpä vuoksi tulee lasten myös tuntea tämä suuri suomalainen runoilija."
— K. Raitio, Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan runo yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Vastineita
karjala
  1. suomiruno
  2. germaaninenvertaa kantagermaani *rūnō: kantaskandinaavi riimukirj. (mon. akk.) runoR, runaR, runo, muinaisnorja rún ’salaisuus; (esimerkiksi esineeseen piirretty) taikamerkki; (riimu)kirjain; tieto, oppi(neisuus), kirjallisuus’, islanti rún ’tieto; riimu(kirjain), taikamerkki’, nykynorja rune ’riimukirjain; taikamerkki’, muinaisruotsi (mon.) runir, runor ’riimukirjaimet’, runokarl ’taikuri’, varhaisempi uusruotsi, nykyruotsi runa ’salainen tieto, viisaus; loitsu, manaus; riimu(kirjain), riimukirjoitus’, gootti rūna ’salaisuus’, muinaisalasaksa eli muinaissaksi rūna, keskialasaksa rune, run ’salainen keskustelu tai neuvonpito’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjala(← suomi) runo ’kansanruno, virsi; soitin (esimerkiksi hanuri, viulu)’, runoilla ’laulaa runoja; soitella’, runoilija ’runonlaulaja’

(suomi myös (kirj. lainoina) → viro runo ’kalevalamittainen kansanlaulu’, nykyruotsi runa ’suomalainen kalevalamittainen kansanruno tai ‑laulu’, nykynorja rune ’suomalainen muinaisruno’, englanti rune ’suomalainen runo, loitsu’)

Lue myös Kotuksen kirjoitus runo.

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.poet
  • ruotsiskald, diktare, poet
  • saksaDichterin (f), Dichter (m)
  • ranskapoète, poétesse (f)
  • venäjäпоэт, поэтесса (f)
  • esp.poetisa (f), poeta
  • viroluuletaja, poeet
  • italiapoeta (m), poetessa (f)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • odistlähisynonyymi
  • poet
  • poetiser
  • poetizer
  • versifier

Esiintymistiheys

22 826 esiintymää · 8.7 / milj.

Suomi24
5.0
Sanomalehdet
20.0
Aikakauslehdet
22.7
Wikipedia
83.1
Reddit
1.4
Tekstitykset
12.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: runoilija 54 % · runoilijan 13 % · runoilijat 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ijɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Runoilija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/runoilija