ru­not­to­muus

substantiivi/ˈrunotːomuːs/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-not-to-muus (4 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: runo

Merkitys

  1. se, että on runoton

Esimerkkilauseet

Tutustuessaan niihin rahvaanomaisuuksiin, raakuuksiin, mauttomuuksiin ja runottomuuksiin, joita kirja on täynnä, nykyaikainen lukija tulee epäilleeksi, toteutuiko esipuheen toivomus.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia V
Ja ikäänkuin äkkiä huomaten runottomuutta kehoituksessaan, hän hymyillen jatkoi:
— Maila Talvio, Nähtyä ja tunnettua
Erikoisena osoituksena Koraanin "runottomuudesta" joka suhteessa on lopuksi se, ettei siinä ole ainoatakaan varsinaista ylistyslaulua, hymniä, jotka kuitenkin ovat erottamattomia todella hartaasta, vakaumuksellisesta uskonnollisuudesta.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia I

Etymologia

runoton + johdin -uus

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40 (kalleus)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-omuːs

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Runottomuus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/runottomuus