Asiasanasto.fi

runottomuus

substantiivi

/ˈrunotːomuːs/

Johdettu sanasta: runo

Merkitys

  1. 1.se, että on runoton

Etymologia

runoton + johdin -uus

Esimerkkilauseet

Tutustuessaan niihin rahvaanomaisuuksiin, raakuuksiin, mauttomuuksiin ja runottomuuksiin, joita kirja on täynnä, nykyaikainen lukija tulee epäilleeksi, toteutuiko esipuheen toivomus.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia V

Siinä oli elämän runoutta, mutta sen runottomuutta myöskin.

Marja Salmela, Murusia

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

Nominatiivirunottomuus
Genetiivirunottomuuden
Partitiivirunottomuutta
Essiivirunottomuutena
Translatiivirunottomuudeksi
Inessiivirunottomuudessa
Elatiivirunottomuudesta
Illatiivirunottomuuteen
Adessiivirunottomuudella
Ablatiivirunottomuudelta
Allatiivirunottomuudelle
Abessiivirunottomuudetta

Riimit

-omuːs

Kaikki riimit