ru­not­to­muus

substantiivi/ˈrunotːomuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: runo

Merkitys

  1. se, että on runoton

Etymologia

runoton + johdin -uus

Esimerkkilauseet

Tutustuessaan niihin rahvaanomaisuuksiin, raakuuksiin, mauttomuuksiin ja runottomuuksiin, joita kirja on täynnä, nykyaikainen lukija tulee epäilleeksi, toteutuiko esipuheen toivomus.
Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia V
Siinä oli elämän runoutta, mutta sen runottomuutta myöskin.
Marja Salmela, Murusia

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirunottomuus
Genetiivirunottomuuden
Partitiivirunottomuutta
Essiivirunottomuutena
Translatiivirunottomuudeksi
Inessiivirunottomuudessa
Elatiivirunottomuudesta
Illatiivirunottomuuteen
Adessiivirunottomuudella
Ablatiivirunottomuudelta
Allatiivirunottomuudelle
Abessiivirunottomuudetta

Riimit

-omuːs

Kaikki riimit

Lähteet