runottomuus
substantiivi/ˈrunotːomuːs/ru-not-to-muus (4 tavua) · 11 kirjainta
Johdettu sanasta: runo
Merkitys
- se, että on runoton
Esimerkkilauseet
Tutustuessaan niihin rahvaanomaisuuksiin, raakuuksiin, mauttomuuksiin ja runottomuuksiin, joita kirja on täynnä, nykyaikainen lukija tulee epäilleeksi, toteutuiko esipuheen toivomus.Ja ikäänkuin äkkiä huomaten runottomuutta kehoituksessaan, hän hymyillen jatkoi:Erikoisena osoituksena Koraanin "runottomuudesta" joka suhteessa on lopuksi se, ettei siinä ole ainoatakaan varsinaista ylistyslaulua, hymniä, jotka kuitenkin ovat erottamattomia todella hartaasta, vakaumuksellisesta uskonnollisuudesta.Etymologia
runoton + johdin -uus
Taivutustiedot
Taivutusluokka 40 (kalleus)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-omuːs
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Runottomuus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/runottomuus