ru­pat­taa

verbi/ˈrupɑtːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-pat-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. puhella, lörpötellä

Esimerkkilauseet

Tällä kertaa kuulivat enkelit tuon vakavan käskyn, mutta, lienevätkö olleet välinpitämättömiä tai halveksineet poliisia, he eivät totelleet, vaan kirkuivat, lauloivat ja rupattivat kuin ennenkin.
— Anatole France, Enkelien kapina
Vaari kiitti, hieroi hyppysiä, kutsui naapurinsa vierastupaan, oluthaarikoita Iine täytti, miehet rattosasti rupatti, silloin Körtsi ryki, veti esiin kihlat.
— Larin-Kyösti, Musta hepo
Natashassa puhkesi ensimäisenä joulutunnelma ilmoille, tarttui pian toisiinkin, kasvoi ja vahveni ja nousi huippuunsa silloin kun koko seurue nauraa rupattaen, huutaen, kirkuen tuli suojista pakkaseen ja asettui rekiin.
— Leo Tolstoi, Sota ja rauha II

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan rupatella yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Vastineita
karjala

Onomat. sana, samaa kantaa kuin rupajaa, rupista (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787) ’ropista’. Vertaa ropista.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalarupattoa ’moittia’, rupettoa ’puhua nopeasti ja epäselvästi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

91 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin rupattaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minärupatanrupatinolen rupattanutolin rupattanut
sinärupatatrupatitolet rupattanutolit rupattanut
hänrupattaarupattion rupattanutoli rupattanut
merupatammerupatimmeolemme rupattaneetolimme rupattaneet
terupatatterupatitteolette rupattaneetolitte rupattaneet
herupattavatrupattivatovat rupattaneetolivat rupattaneet
passiivirupatetaanrupatettiinon rupatettuoli rupatettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärupattaisinolisin rupattanut
sinärupattaisitolisit rupattanut
hänrupattaisiolisi rupattanut
merupattaisimmeolisimme rupattaneet
terupattaisitteolisitte rupattaneet
herupattaisivatolisivat rupattaneet
passiivirupatettaisiinolisi rupatettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinärupata—
hänrupattakoonolkoon rupattanut
merupattakaamme—
terupattakaa—
herupattakootolkoot rupattaneet
passiivirupatettakoonolkoon rupatettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärupattanenlienen rupattanut
sinärupattanetlienet rupattanut
hänrupattaneelienee rupattanut
merupattanemmelienemme rupattaneet
terupattanettelienette rupattaneet
herupattanevatlienevät rupattaneet
passiivirupatettaneenlienee rupatettu

Infinitiivit

1. infinitiivirupattaa
1. inf. pitkä muotorupattaakseen
2. inf. inessiivirupattaessa
2. inf. inessiivi, passiivirupatettaessa
2. inf. instruktiivirupattaen
3. inf. inessiivirupattamassa
3. inf. elatiivirupattamasta
3. inf. illatiivirupattamaan
3. inf. adessiivirupattamalla
3. inf. abessiivirupattamatta
3. inf. instruktiivirupattaman
4. infinitiivirupattaminen
5. infinitiivirupattamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippirupattava
Passiivin 1. partisiippirupatettava
Aktiivin 2. partisiippirupattanut
Passiivin 2. partisiippirupatettu
Agenttipartisiippirupattama
Kieltopartisiippirupattamaton

Riimit

-upɑtːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rupattaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rupattaa