ru­peus

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tarttuminen, ote; ryhtyminen, alku; (maasta, metsästä tarttunut tai noitumalla aikaansaatu) ihottuma, tauti

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ruveta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro

Mahdollisesti johd. s:sta rupi; ihottuman ja alkamisen välinen yhteys kuvastuu myös v:ssä ryhtyä, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenruveta ’ruveta’
karjalaruveta ’alkaa, ryhtyä jhk tai jksk; asettua, käydä; liittyä, yhtyä’, rupeilla ’yritellä’, rupiema ’kahden aterian välinen työaika, ruokaväli; rupeama’
lyydirubeta (prs. rubedan) ’ruveta, ryhtyä, alkaa’
vepsärubeta (prs. rubedan) ’kiirehtiä, tehdä nopeasti’
viromurt. rubida ’tarttua, ottaa kiinni’

(suomi → pohjoissaame murt. roppâdit (ruotsinsaame) ’alkaa, ruveta; turvautua jhk’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rupeus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rupeus