- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *saiǥwōn)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- osin Pohjois-Karjala
- Vastineita
- karjala
Lainalähde: ← germaaninen *saiǥwōn, vertaa nykyruotsi murt. sega ’sadepilvi, sumu; tihkuva vesi; lähde’, muinaisyläsaksa (tala)seiga ’notkelma’, nykysaksa Wasserseige ’maassa oleva ura, jossa vesi juoksee’; sanojen merk:issä kuvastuisi siis toisaalta juokseva tai tihkuva vesi (samaan pesyeeseen kuuluu myös suomi siivilä germaaninen originaaleineen) ja toisaalta (veden juoksu-)ura, josta selittyvät edelleenkehittyminä ketun kaivama käytävä tai kolo, maahan kaivettu ja lopulta myös maanpäällinen aitaus.
On pidetty mahdollisena, että sanojen murrelevikkien eroista huolimatta samaan yhteyteen kuuluisi aik. erillisenä sanueena pidetty suomi saiho (Kaakkois-Häme) ’vesisuoni; uurre, halkeama, juova (kivessä, jäässä); harsopilvi (saihopilvi, pilvensaiho)’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | saiho ’pyyntiaitaus (kanalintuja varten); eläinten karsina tai koppi; ruumenhäkki’. |
|---|
Lähisukukielissä
| karjala | saiho ’pieni sadepilvi’ ja molemmat |
|---|