sai­ne

erisnimi/ˈsɑi̯neˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sai-ne (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. ahne, perso, saita; hiljainen, heikko; surullinen

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin hämäläismurteet

Lainalähde: ?? ← germaaninen, vertaa muinaisnorja seinn ’hidas, pitkäveteinen, myöhä(inen)’, nykynorja sein ’hidas; myöhään’, muinaisruotsi seen, nykyruotsi sen ’hidas, myöhäinen’, gootti sainjan ’viivyttää’. Semantt. syistä rinnastus on kuitenkin varsin epävarma, eikä äänt. vastaavuuskaan ole moitteeton (sanan germaaninen lähtömuoto on *sainuz). Merk:een ovat voineet vaikuttaa äänt. läheiset sanat kuten saita, ahne, leina.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

187 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑine

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Saine. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/saine