sei­saut­ta­ja

substantiivi/ˈsei̯sɑutːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: seisauttaa

Merkitys

  1. jokin, joka seisauttaa jotakin

Etymologia

seisauttaa + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Kun se pääsi puremaan — kuka lienee yllyttänyt —, punainen puhaltui, että henki meni, ellei ollut lujaa veren seisauttajaa.
Samuli Paulaharju, Sompio

Esiintymistiheys

6 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviseisauttaja
Genetiiviseisauttajan
Partitiiviseisauttajaa
Essiiviseisauttajana
Translatiiviseisauttajaksi
Inessiiviseisauttajassa
Elatiiviseisauttajasta
Illatiiviseisauttajaan
Adessiiviseisauttajalla
Ablatiiviseisauttajalta
Allatiiviseisauttajalle
Abessiiviseisauttajatta

Riimit

-utːɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet