sie­ra

substantiivi/ˈsie̯rɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sie-ra (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. hiekkakivinen kovasin

Esimerkkilauseet

Kassara on samoin Kivuttaria (ikäänkuin kivun tuottajasta käytetyn tutun haltiannimen mukaan), joiden muunnoksina lienee pidettävä Kivettäriä ja Kavottaria, taikka Kalattaria (vrt. kalata, kalauttaa). Sirppi on Kauriettaria eli Kauru[h]uttaria (kauriita, 'koota sirpillä') tai Siirattaria (vrt. siera, 'kovasin') eli Siika[h]attaria.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
pyörtänä-pöllö, -ruoho, -tollakka l. -tollo, rautaheinä l. -ruoho, ryynikukka, satahinen, satahisen-lehti, satalatva l. -lehti, siankärsä l. -siera, sieranheinä l. -ruoho, tuhatlatva.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Kovasin eli hiomakivi, siera, on työkalu, jolla teroitetaan metallisia työkaluja, esimerkiksi puukkoja, kirveitä, talttoja, veitsiä ja viikatteita.
— Wikipedia: Kovasin

Etymologia

Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Levinneisyys
Lounais-Suomi Häme Kymenlaakso Karjala Inkerinmaa, osin Savo
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensēra ’siera’, sērattua ’sierettyä, rohtua’
karjalasiera ’kovasin’, sieruo ’kuivua, halkeilla (maa)’, sierottuo ’halkeilla (puu)’
lyydisier(e̮) ’siera’
vepsäser, seraińe ’kovasin’, serata ’hioa’
–? eteläviro tsõõr (g. ‑i) ’kehä, pyörä, kiekko’, tsõõrita- ’pyörittää’

(karjala → turjansaame sīrre ’siera’).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

533 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ierɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Siera. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/siera