1tiera1 – kavion tai kengän pohjaan kertyvä lumipaakku, tilsa
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- Pohjois-Karjala ja ymp.
- Vastineita
- karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | tiero ’tilsa’. |
|---|
tie-ra (2 tavua) · 5 kirjainta
B. Iku-Tiera Lieran poika, Tiivan tihku, Äijön lapsi, hivus keltainen korea, kengän kanta kaunokainen.Siis joutuhun kruununi kirkas tuo — sun seuraksi Tierakin joutaa.Suomen kielessä on esimerkiksi sellaisia lunta tarkoittavia sanoja kuin sohjo, räntä, tykky, viti, nuoska, kohva ja tiera.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tiera lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Tiera tulee kirves ilmassa, jälessä Ainikki taluttaen Lemminkäisen äitiä.Kaakko-vainaa oli ollut sellainen noitakin, että itse oli kaikki rangaissut; nyt ei ole, sanoi Tiera.| karjala | tiero ’tilsa’. |
|---|
| karjala | tiero ’palamatta jäänyt paikka kaskessa; kyntämättä jäänyt pellon kohta’. |
|---|
305 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: tiera 70 % · tieran 30 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ierɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Tiera. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tiera