si­laus

Kauan kattanut korpia on härmän ja hämärän vyö, kauan on kuura peittänyt maan, kauan on huurra huokunut mieliin hallaa vaan — paistos armahin aurinko, hellitä hempeä pouta, että lähtisi sydänten jää ja silaus rintojen routa.

Heidän äänensävyssään oli jonkinlaista sivistyksen silausta, joka viittasi siihen, että useimmat heistä olivat jonkun verran haistelleet tämän maailman oppia.

Viimeinen silaus maissitaikinalle annetaan kotona jauhinkiven päällä mano de metatella, metaten kädellä, pitkänomaisella, sylinterin muotoisella kivellä.