sit­ta

substantiivi/ˈsitːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sit-ta (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (vanhahtava)(murre)uloste, sonta

Esimerkkilauseet

Sotken suohon, sammalihin — Syö sitta, unennäkijä' Kun sie nouset noitumahan ja asetut arpomahan, pese suutasi sisästä, kieltä korvien tasalta.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Och när de andra kämpar rida Ur silfverportarna tili strid, Jag skulle sitta vid din sida En trogen vän, — och se på dig...
— Santeri Ivalo, Aikansa lapsipuoli
Ne ovat siten osa emanaatioteoriaa, kuten esimerkiksi kabbala lännessä, lataif -e -sitta sufilaisuudessa sekä uusplatonismi.
— Wikipedia: Chakra

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (12 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensitta ’uloste, lika; silmärähmä’, sittua ’ulostaa’
karjalašitta ’(kiinteä) uloste; lika, moska, saasta, kuona, rähmä; paskiainen; rivo, hävytön puhe’, šittuo ’ulostaa; (myt.) pilata’
lyydišit(te̮) ’uloste’, šittuda ’ulostaa’
vepsäsit (mon. sittad) ’uloste’, sitta (prs. situb) ’ulostaa’
vatjasitta ’uloste, roska’, sittua ’ulostaa’
virositt (g. sita) ’uloste, sonta; kehno, huono’, sittuda ’ulostaa, sontia’
liivisitā ’uloste; huono’, sittə (prs. sitūb) ’ulostaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

udmurttisit́, sik ’sonta, lanta’, sit́a(l)ni̮ ’ulostaa’
komisit ’ulostus, sonta’ (→ itähanti sö̆t ’uloste, (karhun) lanta’), sitalni̮ ’ulostaa’
nganasanit́iʾ ’roska’, t́idiʾ- ’ulostaa’
selkuppitüt ’tunkio; lika, uloste’
kamassitɯʾ ’sonta; kuoriainen, sittiäinen’.

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

79 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Riimit

-itːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sitta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sitta