- Alkuperä
- Lainasana (muinaisruotsi: sighna)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan siunata yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Lähtökohta: ← muinaisruotsi sighna ’tehdä ristinmerkki, siunata’, nykyruotsi signa ’siunata; taikoa’, välsigna ’siunata’ (tästä osittain käännöksenä vanh. kirjak. (Agr) hywestisiugnata ’sama merkitys’), saksa segnen ’siunata, loihtia; tehdä ristinmerkki’ ←← latina signare ’piirtää, leikata, merkitä, leimata; varustaa merkillä; sulkea sinetillä’, vertaa sinetti.
pohjoissaame siwˈdnedit (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’luoda; lukea rukous; siunata (Pi Lu In); sadatella (In)’ ← suomi.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | siunata ’siunata’ |
|---|---|
| karjala | siunata ’siunata; soimata, haukkua, kirota; pakottaa’ |
| vatja | siunata ’siunata’ |
| viro | siunata ’kirota, kiroilla, sadatella, noitua’ |