soi­maa­ja

substantiivi/ˈsoi̯mɑːjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

soi-maa-ja (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: soimata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka etsii vikoja, moittii tai nuhtelee muita

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Silloin pikastui vaihdokaskin ja iski soimaajaansa putelilla, jota hän koko temmellyksen ajan oli toisessa kädessään pitänyt.
— Juho Reijonen, Vaihdokas
Mutta kun päästiin merelle, missä ajatukset kävivät arkipäiväisemmiksi, elämä yksitoikkoisemmaksi ja ympäristö vereksiä vaikutuksia luomattomaksi, niin silloin palasi entinen soimaaja.
— K. A. Järvi, Puoli-luonne
Vallkreenskan ilkeys oli vaikuttanut Maria Vaistoon ensin niin kiihoittavasti, että hän oli ajanut tyttärensä soimaajan ulos ovesta, mutta yksin jäätyään ja ajateltuaan asiaa lähemmin hän ei voinut käsittää muuta kuin että hänen ainoa tyttärensä oli joutunut paheen pauloihin.
— Heikki Välisalmi, Toinen porras

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • reproacher

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oimɑːjɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Soimaaja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/soimaaja