soin­tui­sa

Tuo ääni oli yhtä lempeä ja sointuisa kuin se, mitä Mea oli kuullut unelmissaan, — suudelma yhtä lämpöinen, silmäys yhtä lempeä.

Mutta niin sointuisa kuin tuo nimi olikin, lienee se kumminkin ollut puheenjohtajalle vieras, sillä Rosaa ei otettu vastaan.

Hänen runojaan leimaa syvä tunne, pikemminkin plastinen kuin koloristinen, miehekäs ja sointuisa, vailla synkeyttä, hienostunut ja pidättyväinen, ja juuri tämä pidättyvyys on ollut harvinaista myöhemmässä espanjalaisessa kaunokirjallisuudessa ja etenkin draaman alalla.