soin­tu­a

verbi/ˈsoi̯ntuɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

soin-tu-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. soida yhdessä niin, että muodostuu sopusointuinen kokonaisvaikutus
  2. sopia yhteen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ludvig tähysti äitiänsä, tavoittaen hänen äänestään liikutuksen sointua, kasvoistaan murheen ilmettä.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi I
Mutta niistä sointui tuska semmoinen, jota hän ei milloinkaan ennen tiennyt kokeneensa.
— Selma Lagerlöf, Herraskartano ja Legendoja
Kaksitavuiset etunimet ovat yksitavuisia yleisempiä; jälkimmäistä arvostetaan kuitenkin enemmän, mikäli se sointuu yhteen sukunimen kanssa.
— Wikipedia: Kiinalainen nimi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sointua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Mutta neljä ääntä tarvitaan välttämättä, jotta sävel täydelleen sointuisi.
— James Fenimore Cooper, Viimeinen mohikaani
Kuuletteko laulun, joka sointui niin kauniisti yhteen suurten puitten lehvien kanssa?
— Maurice Maeterlinck, Mehiläisten elämä
Mutta tänä iltana sointui soitto entistäänkin ihanammin.
— Arvid Järnefelt, Isänmaa
Valkoinen, viaton pitsipäähine sointuu huonosti surullisiin kasvoihin.
— Juhani Aho, Kevät ja takatalvi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan soida yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

On oletettu, että tähän yhteyteen kuuluisivat myös:

Toisaalta on arveltu, että itämerensuomi-saamelaiset sanat eivät kuulu muiden main. etäsukukielten sanojen yhteyteen ja merk:n kehitys on ollut päinvastainen (vertaa kehitys ’puhaltaa’ → ’puhua’, katso puhua). Siinä tapauksessa, että tämä merk:n kehitys on hyvin vanha, myös marin ja ugrilaisten kielten sanat voisivat kuulua tähän. Lähtökohtana voisi olla onomat.-deskr. nopean liikkeen ja sen synnyttämän äänen kuvaus (kulkuneuvo, keppi, soittimen kieli). Vertaa myös soihtu, soimata ja sojo.

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensoittā ’soittaa; kulkea, mennä nopeasti’, soittu ’soitin, soittoväline’
karjalasoija ’soida; olla soitimella’, šoija ’soida; raksuttaa; kalkkaa; vinkua; viuhua’, soittoa ’soittaa soitinta tai kelloa; soida (kello); suhista (korva), tykyttää (suoni); mennä, liikkua nopeasti’, soittu ’soitin’, soitto ’sama merkitys; soitto’
lyydisoittoa ’soittaa; tykyttää (valtimo)’, soitto ’harmonikka’
vepsäsoitta ’soittaa torvea, pilliä; (K myös) lyödä jymäyttää’, soit ’soittopilli’
vatjase̮ittā ’riidellä, haukkua’, se̮ite̮lla ’sama merkitys’, (vatjan Kukkosin murre) soittā ’soittaa; kulkea (hevosella, veneellä)’
virosõita ’ajaa, ajella’, sõit ’ajo, ajelu; matka’, sõidelda ’torua, moittia, riidellä’
liivise̮itə ’nuhdella’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamečuoggjât ’soida’, čuojâtit ’soittaa’ (pohjoissaame soaiˈtet (inarinsaame) ’soittaa; soittaa puhelimella’ ← suomi).

Vertailukohtia

–? länsimari ša-, šo-: (johd.) šaktem, itämari šoktem ’soittaa; soida, kuulua’
etelämansietelämansi itämansi soj, länsimansi pohjoismansi suj ’puhe; ääni; huuto, meteli; sanoma, maine’
itähantiitähanti sö̆j, etelähanti sĕj, pohjoishanti sĭj ’ääni, puhe; huhu; tieto’ (→ pohjoismansi sij ’sama merkitys’)
–? unkari zaj ’melu, hälinä’; silloin soimisen merk. olisi primaari ja itämerensuomalaisissa kielissä tavattava merk. ’ajaa, ajattaa; moittia’ edellisestä kehittynyt.

Englanninkieliset vastineet

  • consort
  • assonatelähisynonyymi

Esiintymistiheys

5 023 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
2.0
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
2.1
Reddit
0.7
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: sointuu 27 % · soinnut 22 % · sointuvat 14 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin sointua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsoinnunsoinnuinolen sointunutolin sointunut
sinäsoinnutsoinnuitolet sointunutolit sointunut
hänsointuusointuion sointunutoli sointunut
mesoinnummesoinnuimmeolemme sointuneetolimme sointuneet
tesoinnuttesoinnuitteolette sointuneetolitte sointuneet
hesointuvatsointuivatovat sointuneetolivat sointuneet
passiivisoinnutaansoinnuttiinon soinnuttuoli soinnuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsointuisinolisin sointunut
sinäsointuisitolisit sointunut
hänsointuisiolisi sointunut
mesointuisimmeolisimme sointuneet
tesointuisitteolisitte sointuneet
hesointuisivatolisivat sointuneet
passiivisoinnuttaisiinolisi soinnuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsoinnu—
hänsointukoonolkoon sointunut
mesointukaamme—
tesointukaa—
hesointukootolkoot sointuneet
passiivisoinnuttakoonolkoon soinnuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsointunenlienen sointunut
sinäsointunetlienet sointunut
hänsointuneelienee sointunut
mesointunemmelienemme sointuneet
tesointunettelienette sointuneet
hesointunevatlienevät sointuneet
passiivisoinnuttaneenlienee soinnuttu

Infinitiivit

1. infinitiivisointua
1. inf. pitkä muotosointuakseen
2. inf. inessiivisointuessa
2. inf. inessiivi, passiivisoinnuttaessa
2. inf. instruktiivisointuen
3. inf. inessiivisointumassa
3. inf. elatiivisointumasta
3. inf. illatiivisointumaan
3. inf. adessiivisointumalla
3. inf. abessiivisointumatta
3. inf. instruktiivisointuman
4. infinitiivisointuminen
5. infinitiivisointumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisointuva
Passiivin 1. partisiippisoinnuttava
Aktiivin 2. partisiippisointunut
Passiivin 2. partisiippisoinnuttu
Agenttipartisiippisointuma
Kieltopartisiippisointumaton

Riimit

-ointuɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sointua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sointua