son­ki­a

verbi/ˈsoŋkiɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

son-ki-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. penkoa, tonkia, kaivella; näpertää, tuhertaa

Esimerkkilauseet

Ainoa mitä vasta voitiin pohjoiseen kalastuspaikasta eroittaa, oli pari valasta ja jonkin verran sonkia...
— Jonas Lie, Eteenpäin!

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
kaakkoismurteet Pohjois-Karjala Savo ja ymp.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentšonkerrella ’uida kiemurrellan’
karjalatšonkie ’kaivella, tonkia; tehdä hitaasti’, tšonkertoa ’sama merkitys’
lyyditšoŋgortta ’kovertaa, kaivaa ontoksi’
vepsätšoŋkta ’tonkia, kaivella’, tšoŋgoida, tšoŋgotada, tšoŋgošt́a ’sama merkitys’
vatja(Tsv) šoŋkkia ’tonkia, hämmentää, samentaa’
virosongida ’tonkia, sonkia’, murt. sonkida, eteläviro tsongi- ’sama merkitys’, songermu ’tongittu maa’, murt. songer(m)us, (t)songerma(a) ’sama merkitys’ (vertaa myös eteläviro tsungi- ’tonkia’, tsungermu ’tongittu maa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame suogˈgât (piitimensaame luulajansaame) ’pistää, lävistää; tutkia, nuuskia (Lu)’, pohjoissaame suoggârdit (inarinsaame kildininsaame) ’pohtia, tutkiskella (N); tutkia, selvittää (In); tehdä saamatta valmiiksi (Kld)’.

Jos tämä saamelainen sana on lainaa ← suomi, voidaan itämerensuomalaiseen sanueeseen yhdistää myös suomi murt. sonka ’tungos, väkijoukko, epäjärjestys’ (? ja eteläviro song ’säkin sopukka’), joka = pohjoissaame čoagˈget (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame kildininsaame turjansaame) ’poimia, kerätä, koota’, pohjoissaame čoagˈge (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kasa, kimppu, möhkäle, mytty’. Katso myös tonkia.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin sonkia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsonginsonginolen sonkinutolin sonkinut
sinäsongitsongitolet sonkinutolit sonkinut
hänsonkiisonkion sonkinutoli sonkinut
mesongimmesongimmeolemme sonkineetolimme sonkineet
tesongittesongitteolette sonkineetolitte sonkineet
hesonkivatsonkivatovat sonkineetolivat sonkineet
passiivisongitaansongittiinon songittuoli songittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsonkisinolisin sonkinut
sinäsonkisitolisit sonkinut
hänsonkisiolisi sonkinut
mesonkisimmeolisimme sonkineet
tesonkisitteolisitte sonkineet
hesonkisivatolisivat sonkineet
passiivisongittaisiinolisi songittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsongi—
hänsonkikoonolkoon sonkinut
mesonkikaamme—
tesonkikaa—
hesonkikootolkoot sonkineet
passiivisongittakoonolkoon songittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsonkinenlienen sonkinut
sinäsonkinetlienet sonkinut
hänsonkineelienee sonkinut
mesonkinemmelienemme sonkineet
tesonkinettelienette sonkineet
hesonkinevatlienevät sonkineet
passiivisongittaneenlienee songittu

Infinitiivit

1. infinitiivisonkia
1. inf. pitkä muotosonkiakseen
2. inf. inessiivisonkiessa
2. inf. inessiivi, passiivisongittaessa
2. inf. instruktiivisonkien
3. inf. inessiivisonkimassa
3. inf. elatiivisonkimasta
3. inf. illatiivisonkimaan
3. inf. adessiivisonkimalla
3. inf. abessiivisonkimatta
3. inf. instruktiivisonkiman
4. infinitiivisonkiminen
5. infinitiivisonkimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisonkiva
Passiivin 1. partisiippisongittava
Aktiivin 2. partisiippisonkinut
Passiivin 2. partisiippisongittu
Agenttipartisiippisonkima
Kieltopartisiippisonkimaton

Riimit

-oŋkiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sonkia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sonkia