so­pe­ro

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. sopertaen, änkyttäen puhuva

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan sopottaa yhteydessä
Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1678
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro

Deskr.-onomat. sanoja, joihin vertaa s.v. supista main. sanoja ja myös söpistä ’sopista’, söpöttää ’sopottaa’, söpertää ’sopertaa’. — Sanan äänneasuun ja merkitykseen lienee osassa itämerensuomi:a vaikuttanut venäjä šópot́ ’kuiskaus’ (govorít́ šópotom ’kuiskata, puhua kuiskaten’).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensopottā ’supattaa, kuiskia’, sopsottā ’kuiskia sopottaa’
karjalasopottoa ’kuiskia, supattaa’
vepsäšopotada ’puhua sopottaa’, šoba̮ita, šobišta ’kahista (esimerkiksi silkki)’
vatja(Tsv) šopo ’kuiskaus, supina’, šopotte̮- ’kuiskuttaa, puhua kuiskaten’, šopin ’rahina, rapina’, šopize̮- ’aiheuttaa rahinaa, rapinaa, puhua kuiskaten’
viromurt. sobise- ’kuiskata, mumista, murista’, sobin ’kuiske; lätinä, kahina’

(pohjoissaame murt. soabardet ’puhua hiljaa, epäselvästi’ ← suomi sopertaa).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sopero. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sopero