- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan sopottaa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Ericus Erici Sorolainen, 1625
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro
Deskr.-onomat. sanoja, joihin vertaa s.v. supista main. sanoja ja myös söpistä ’sopista’, söpöttää ’sopottaa’, söpertää ’sopertaa’. — Sanan äänneasuun ja merkitykseen lienee osassa itämerensuomi:a vaikuttanut venäjä šópot́ ’kuiskaus’ (govorít́ šópotom ’kuiskata, puhua kuiskaten’).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sopottā ’supattaa, kuiskia’, sopsottā ’kuiskia sopottaa’ |
|---|---|
| karjala | sopottoa ’kuiskia, supattaa’ |
| vepsä | šopotada ’puhua sopottaa’, šoba̮ita, šobišta ’kahista (esimerkiksi silkki)’ |
| vatja | (Tsv) šopo ’kuiskaus, supina’, šopotte̮- ’kuiskuttaa, puhua kuiskaten’, šopin ’rahina, rapina’, šopize̮- ’aiheuttaa rahinaa, rapinaa, puhua kuiskaten’ |
| viro | murt. sobise- ’kuiskata, mumista, murista’, sobin ’kuiske; lätinä, kahina’ |
(pohjoissaame murt. soabardet ’puhua hiljaa, epäselvästi’ ← suomi sopertaa).