so­pot­taa

verbi/ˈsopotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

so-pot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. puhua nopeasti, epäselvästi tai taukoamatta joko vähäpätöisistä asioista tai päästämällä merkityksettömiä ääniä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Kuule, Kirsti, Pyhän Henrikin nimessä niinä pelastan sinut", sopotti hän Kirstin korvaan, tarttui miekkaan ja juoksi kadulle.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Surullinen hymy wiwahti Annan huulille ja katosi heti, hänen sopottaessaan: "niin, minä se olen." Puolisot syleiliwät häntä wuorotellen, tuskin huomaten miestä, joka häntä seurasi.
— Pietari Hannikainen, Jutelmia läheltä ja kaukaa II
Sopotin karstilähde on tästä hyvä esimerkki: se on suurimman osan vuodesta kuiva, mutta rankkasateen jälkeen muodostaa 20 metrin korkuisen vesiputouksen Kotorinlahden ylle.
— Wikipedia: Kotorinlahti

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sopottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sydän sytkytti pelosta ja huulensa sopottivat rukousta kiihkeää ja sekavaa.
— Ari Aalto, Keltakukkia
Sitten hän sitä heiluttaa käsiensä välissä, hiljaa sopottaen.
— Julius Krohn, Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
Seuraavana vuonna hän osallistui Puolassa Sopotin laulufestivaaleille ja voitti.
— Wikipedia: Wei Wei
Tehden ristinmerkkejä hän nopeasti sopotti rukouksia sotamiesten samalla tapaa kumarrellessa ja polvistellessa.
— Arvi Järventaus, Maahantulo

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro

Deskr.-onomat. sanoja, joihin vertaa s.v. supista main. sanoja ja myös söpistä ’sopista’, söpöttää ’sopottaa’, söpertää ’sopertaa’. — Sanan äänneasuun ja merkitykseen lienee osassa itämerensuomea vaikuttanut venäjä šópot́ ’kuiskaus’ (govorít́ šópotom ’kuiskata, puhua kuiskaten’).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensopottā ’supattaa, kuiskia’, sopsottā ’kuiskia sopottaa’
karjalasopottoa ’kuiskia, supattaa’
vepsäšopotada ’puhua sopottaa’, šoba̮ita, šobišta ’kahista (esimerkiksi silkki)’
vatja(Tsv) šopo ’kuiskaus, supina’, šopotte̮- ’kuiskuttaa, puhua kuiskaten’, šopin ’rahina, rapina’, šopize̮- ’aiheuttaa rahinaa, rapinaa, puhua kuiskaten’
viromurt. sobise- ’kuiskata, mumista, murista’, sobin ’kuiske; lätinä, kahina’

(pohjoissaame murt. soabardet ’puhua hiljaa, epäselvästi’ ← suomi sopertaa).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • gabble
  • babble

Esiintymistiheys

596 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
1.8
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: sopotin 62 % · sopottaa 38 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin sopottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsopotansopotinolen sopottanutolin sopottanut
sinäsopotatsopotitolet sopottanutolit sopottanut
hänsopottaasopottion sopottanutoli sopottanut
mesopotammesopotimmeolemme sopottaneetolimme sopottaneet
tesopotattesopotitteolette sopottaneetolitte sopottaneet
hesopottavatsopottivatovat sopottaneetolivat sopottaneet
passiivisopotetaansopotettiinon sopotettuoli sopotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsopottaisinolisin sopottanut
sinäsopottaisitolisit sopottanut
hänsopottaisiolisi sopottanut
mesopottaisimmeolisimme sopottaneet
tesopottaisitteolisitte sopottaneet
hesopottaisivatolisivat sopottaneet
passiivisopotettaisiinolisi sopotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsopota—
hänsopottakoonolkoon sopottanut
mesopottakaamme—
tesopottakaa—
hesopottakootolkoot sopottaneet
passiivisopotettakoonolkoon sopotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsopottanenlienen sopottanut
sinäsopottanetlienet sopottanut
hänsopottaneelienee sopottanut
mesopottanemmelienemme sopottaneet
tesopottanettelienette sopottaneet
hesopottanevatlienevät sopottaneet
passiivisopotettaneenlienee sopotettu

Infinitiivit

1. infinitiivisopottaa
1. inf. pitkä muotosopottaakseen
2. inf. inessiivisopottaessa
2. inf. inessiivi, passiivisopotettaessa
2. inf. instruktiivisopottaen
3. inf. inessiivisopottamassa
3. inf. elatiivisopottamasta
3. inf. illatiivisopottamaan
3. inf. adessiivisopottamalla
3. inf. abessiivisopottamatta
3. inf. instruktiivisopottaman
4. infinitiivisopottaminen
5. infinitiivisopottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisopottava
Passiivin 1. partisiippisopotettava
Aktiivin 2. partisiippisopottanut
Passiivin 2. partisiippisopotettu
Agenttipartisiippisopottama
Kieltopartisiippisopottamaton

Riimit

-opotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sopottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sopottaa