sor­to­ai­ta

substantiivi/ˈsortoˌɑi̯tɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sor-to-ai-ta (3 tavua) · 9 kirjainta

sisältää sanat: sorto + aita

Merkitys

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan sortaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensortā ’sortaa, painostaa (?)’
karjalasortoa ’kaataa; tappaa, raadella; pudottaa; painaa, kuljettaa pois oikeasta suunnasta; tuhota, pilata, nujertaa’, sortuo ’kaatua; pudota; tuhoutua, mennä pilalle; köyhtyä; murtua; käheytyä (ääni)’, sorto ’murrokko, murto; sortoaita, sortoaidalla suojattu metsälaidun; (uud., suomi →) kuri, järjestys’
lyydisortta ’kaataa (puu)’, sorduda ’sortua, kaatua, langeta, pudota’, sord(o) ’sortoaita, risuaita; haka lähellä kotia’
vepsäsorta ’pudottaa; kaataa; raadella’
vatjase̮rto ’erään ryteikköpaikan nimi (pn.)’, (vatjan Kukkosin murre) sorto ’hakkuualue, sorto’
virosõõrd, (murt.) sõer ’kaski, kytö; (murt.) pienehkö (aidattu) niitty lähellä kotia, risuaita’

(suomi → pohjoissaame soarˈdet (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’sortaa; kaataa’).

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑitɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sortoaita. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sortoaita