- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan sortaa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1609
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sortā ’sortaa, painostaa (?)’ |
|---|---|
| karjala | sortoa ’kaataa; tappaa, raadella; pudottaa; painaa, kuljettaa pois oikeasta suunnasta; tuhota, pilata, nujertaa’, sortuo ’kaatua; pudota; tuhoutua, mennä pilalle; köyhtyä; murtua; käheytyä (ääni)’, sorto ’murrokko, murto; sortoaita, sortoaidalla suojattu metsälaidun; (uud., suomi →) kuri, järjestys’ |
| lyydi | sortta ’kaataa (puu)’, sorduda ’sortua, kaatua, langeta, pudota’, sord(o) ’sortoaita, risuaita; haka lähellä kotia’ |
| vepsä | sorta ’pudottaa; kaataa; raadella’ |
| vatja | se̮rto ’erään ryteikköpaikan nimi (pn.)’, (vatjan Kukkosin murre) sorto ’hakkuualue, sorto’ |
| viro | sõõrd, (murt.) sõer ’kaski, kytö; (murt.) pienehkö (aidattu) niitty lähellä kotia, risuaita’ |
(suomi → pohjoissaame soarˈdet (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’sortaa; kaataa’).