sor­tu­a

verbi/ˈsortuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sor-tu-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 2 865. yleisin sana

Johdettu sanasta: sortaa

Merkitykset

  1. romahtaa, hajota painovoiman vaikutuksestaromahtaa kasaan
  2. myöntyä itseltään kieltämään asiaanmyötyä juomaan viinaa raittiin jakson päätteeksi

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Murtuu hänen sydämensä, huudahti Wilhelm, Ofelian koko elämän ja olennon rakennus järkkyy liitteistään, hänen isänsä kuolema tulee kaiken kukkuraksi, ja tuo kaunis rakennus sortuu kokonaan.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
— Niin, vähän jälkeen matkamme se uljas komeus sortui maanjäristyksessä...
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Pitkäaikaiset oireet, kuten levottomuus, univaikeudet ja autonomisen hermoston oireet, voivat jatkua jopa puoli vuotta, minkä seurauksena useat potilaat sortuvat jälleen juomaan päästäkseen oireista eroon.
— Wikipedia: Delirium tremens

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sortua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan sortaa yhteydessä
Vanhin tieto
Ljungo Tuomaanpoika, 1609
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensortā ’sortaa, painostaa (?)’
karjalasortoa ’kaataa; tappaa, raadella; pudottaa; painaa, kuljettaa pois oikeasta suunnasta; tuhota, pilata, nujertaa’, sortuo ’kaatua; pudota; tuhoutua, mennä pilalle; köyhtyä; murtua; käheytyä (ääni)’, sorto ’murrokko, murto; sortoaita, sortoaidalla suojattu metsälaidun; (uud., suomi →) kuri, järjestys’
lyydisortta ’kaataa (puu)’, sorduda ’sortua, kaatua, langeta, pudota’, sord(o) ’sortoaita, risuaita; haka lähellä kotia’
vepsäsorta ’pudottaa; kaataa; raadella’
vatjase̮rto ’erään ryteikköpaikan nimi (pn.)’, (vatjan Kukkosin murre) sorto ’hakkuualue, sorto’
virosõõrd, (murt.) sõer ’kaski, kytö; (murt.) pienehkö (aidattu) niitty lähellä kotia, risuaita’

(suomi → pohjoissaame soarˈdet (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’sortaa; kaataa’).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • collapse
  • lapse
  • break
  • crash
  • indulge
  • cave in
  • founder
  • fall

Esiintymistiheys

80 863 esiintymää · 30.8 / milj.

Suomi24
34.7
Sanomalehdet
24.9
Aikakauslehdet
9.8
Wikipedia
10.5
Reddit
22.2
Tekstitykset
11.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: sortuu 17 % · sorru 14 % · sortunut 13 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin sortua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsorrunsorruinolen sortunutolin sortunut
sinäsorrutsorruitolet sortunutolit sortunut
hänsortuusortuion sortunutoli sortunut
mesorrummesorruimmeolemme sortuneetolimme sortuneet
tesorruttesorruitteolette sortuneetolitte sortuneet
hesortuvatsortuivatovat sortuneetolivat sortuneet
passiivisorrutaansorruttiinon sorruttuoli sorruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsortuisinolisin sortunut
sinäsortuisitolisit sortunut
hänsortuisiolisi sortunut
mesortuisimmeolisimme sortuneet
tesortuisitteolisitte sortuneet
hesortuisivatolisivat sortuneet
passiivisorruttaisiinolisi sorruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsorru—
hänsortukoonolkoon sortunut
mesortukaamme—
tesortukaa—
hesortukootolkoot sortuneet
passiivisorruttakoonolkoon sorruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsortunenlienen sortunut
sinäsortunetlienet sortunut
hänsortuneelienee sortunut
mesortunemmelienemme sortuneet
tesortunettelienette sortuneet
hesortunevatlienevät sortuneet
passiivisorruttaneenlienee sorruttu

Infinitiivit

1. infinitiivisortua
1. inf. pitkä muotosortuakseen
2. inf. inessiivisortuessa
2. inf. inessiivi, passiivisorruttaessa
2. inf. instruktiivisortuen
3. inf. inessiivisortumassa
3. inf. elatiivisortumasta
3. inf. illatiivisortumaan
3. inf. adessiivisortumalla
3. inf. abessiivisortumatta
3. inf. instruktiivisortuman
4. infinitiivisortuminen
5. infinitiivisortumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisortuva
Passiivin 1. partisiippisorruttava
Aktiivin 2. partisiippisortunut
Passiivin 2. partisiippisorruttu
Agenttipartisiippisortuma
Kieltopartisiippisortumaton

Riimit

-ortuɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sortua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sortua